Kovin tutulta kuulosti sunnuntaina kerrottu uutinen junaliikenteen häiriöistä. Ongelman aiheutti VR:n nopein menopeli, Pendolino, joka seisoi tukkona raiteilla. Nyt jumi syntyi Pohjanmaan radalla Parkanon metsätaipaleella, jonne juna jämähti neljäksi tunniksi.
Kun tuosta paikasta ei päässyt ohi eikä yli, tapahtuma vaikutti viiden muunkin junan ja yhteensä 1 500 matkustajan kulkuun. Neljä tuntia lämpimissä tiloissa ei ole elämän mitassa paljon, mutta noiden kuuden junan matkustajille häiriö aiheutti melkoisen määrän peruuttamattomia vahinkoja, kuten myöhästymisiä perhejuhlista, muista tärkeistä tilaisuuksista ja lukuisista jatkoyhteyksistä.
Rautatieliikenne toimii, jos tekniikka toimii, ja teknisiin järjestelmiin tulee aina silloin tällöin vikoja. Pendolinot ovat kiistämättömän mukavia - silloin kun ne toimivat. Junakalusto ja koko siihen liittyvä järjestelmä on vain valitettavasti ollut epäluotettavuudessaan omaa luokkaansa.
Ensimmäisten italialaisjunien saapumisesta Suomeen on jo toistakymmentä vuotta, mutta lastentauteja muistuttavat ongelmat jatkuvat yhä. Kaikesta päätellen kyse on järjestelmän perusheikkouksista. Tekniikka lienee edistyksellistä ja monimutkaista, mutta niin on lentokoneissakin, eikä niidenkään matka kovin usein kesken lennon katkea.
Päätös Pendolinojen hankinnasta tehtiin 1992. Tarjolla olisi ollut myös ruotsalainen suurnopeusjuna X2000. Nyt tiedetään, että sellaiset ovat vuosien ajan kulkeneet Ruotsissa nopeasti ja luotettavasti.
VR:n ei auta Pendolinojen kohdalla muuta kuin sanoa kuten köyhän kiekkojoukkueen manageri joukkueestaan: näillä mennään. Italialaiskaluston kestoikä on arvioitu kolmeksi vuosikymmeneksi, eikä Suomen oloihin sovelletuille käytetyille junille valitettavasti taida olla maailmalla kysyntää.
Siis ehkä vuosia junamatkustajien pitää pohtia, kuinka paljon varoaikaa pitää jättää, jos aikoo lähteä matkaan Pendolinolla ja ehtiä ajoissa perille. Onneksi VR:lläkin on sentään käytössä myös vaihtoehtoista kalustoa. Intercity-junillakin voisi ajaa 200 kilometrin tuntivauhtia, jos vain ratojen kunto sen sallisi.
Sunnuntain tapaus toikin esiin myös toisen Suomen junaliikenteen perusheikkouden: rataverkon ongelmat, etenkin sen, että Oulun ja Tampereen väliltä puuttuu kaksoisraide. Sen avulla sunnuntainkin tuska olisi jäänyt paljon pienemmäksi.
paakirjoitus@kaleva.fi