Kun arvioin esikoululaisten koulukypsyyttä, otan huomioon muistitoimintojen ja sanallisten ja matemaattisten valmiuksien ohella sosiaalisen pärjäävyyden. Sen pitäisi olla Lastenlinnan suositusten mukaan kolmannes kokonaisuutta arvioitaessa. Silloin huomioidaan ns. kaveritaidot, kyky odottaa vuoroaan, keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteet.
Lopulta vanhemmat päättävät osin tehtyjen tutkimusten perusteella, meneekö lapsi varhennettuna vai viiveellä kouluun. Suomalaisessa koulussa on parasta aloitusiän joustavuus.
Koulukuntoisuus -sanaa en mielelläni käyttäisi. Kuntoisuutta voi mitata armeijassa ja työelämässä, mutta koulu on Suomessa kaikkien oikeus ja koulun ja asiantuntijoiden velvollisuus on tehdä koulutie sellaiseksi, että sitä on mukavaa matkata vuodesta toiseen hyvissä voimissa.
Toiselle asteelle saavuttaessa taitoja ja tietoja punnitaan uudella tavalla. Pitkä matematiikka on nostettu erikoisasemaan jatko-opintoihin haettaessa. Nuoruusvuodet ovat kuitenkin nuorelle edelleen niitä kaverisuhteita, harrastuksia, elämän pohdintaa, tulevaisuuden suunnittelua ja kuulumista erilaisiin ryhmiin.
Parhaimmillaan nuori voi olla ylpeä omasta koulustaan, näin kasvaa itsetunto. Hyvä itsetunto ennustaa paremmin hyvää ja tervettä elämää kuin korkeat arvosanat. Nuori kokee myös rakastumisia, pohtii seksuaalisuuttaan ja koettelee sallittuja rajoja.
Huoli tulee niistä nuorista, jotka eivät jaksa viedä toisen asteen koulutustaan loppuun, tai joilla on vaikeaa valita suuntaa.
Psykologina minun huoleni on nuorten saamassa tuessa. Vastaanotolleni tulee kilttejä nuoria, joiden kohdalla saatetaan todeta mittaviakin lukivaikeuksia vasta toisen asteen jo alettua. He eivät aiheuttaneet peruskoulun luokassa häiriöitä, vaan menivät joukon mukana pinnistellen äärirajoillaan. Osalla stressi purkautuu masennuksena, käytöshäiriöinä tai vetäytymisenä.
Mikäli nuoria tuetaan nopeutettuna toisen asteen koulutus läpi, unohtaen kaiken muun kehitykselle tärkeän koulunkäynnin ohella, tuemme syrjäytymistä, masennuskehitystä ja muita mielenterveyttä uhkaavia tekijöitä. Valistuksen ideologiaan kuuluivat vuoden mittaiset ulkomaan matkat osana nuoruutta, siis ennen aikuistumista. Elämänkokemus, rohkeus liikkua turvallisten rajojen (kodin ja koulun) ulkopuolelle ja taitojen karttuminen nähtiin tärkeäksi. Kuinka on tänään?
Suosittelen väljyyttä, yksilöllistä vauhtia, tukea ja seurantaa osaksi opintietä. Myös korkeakouluopinnoissa on tärkeää löytää oma alansa (kutsumus), ja eteneminen omassa tahdissa. Haluaisin kysyä, mihin on kiire?
Sivistysyhteiskunnassa kielitaito, tapatietoisuus, historian tunteminen, luontoarvojen kunnioittaminen, sosiaaliset taidot ja terveet elämäntavat ovat koko koulunkäyntiä ja elämää määritteleviä taitoja ja edustavat samalla arvoja, kun pohdimme jaksamista, hyvinvointia ja myös menestymistä työelämässä. Mikäli arvomaailmamme kapeutuu liiaksi muutamia oppiaineita painottavaksi, saamme kapeutuneita ihmisiä ja terveyshaittoja.
Tukemalla laaja-alaista kehitystä kaikissa elämänvaiheissa teemme myös hyvää ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä ja olemme tasapainoisempia ja onnellisempia. Kolmannen sektorin toimijoilla on hyvät edellytykset tukea kokonaisvaltaista kehitystä, ja innostaa lapsia ja nuoria erilaisten harrastusten pariin.
Kannustamalla ja tsemppaamalla, huomaamalla hyvä, edistämme terveyttä ja hyvinvointia. Mikä olisi tärkeämpää? Koululainen on paljon muuta kuin todistuksen keskiarvo. Se muu tulee huomata ja kehua. Oppiminen ei lopu missään iässä.
Jussi Tukiainen
psykologi, Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.