Tuula Meisaaren juhlanäytös Vaara Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä lauantaina 25.10.
kello 19. Juhlat jatkuvat Teatteri-
ravintolassa ja lämpiössä.
Näyttelijä Tuula Meisaari on tehnyt useita ikimuistettavia roolitulkintoja Bertolt Brechtin Äiti Pelottomasta Maiju Lassilan tulitikkuja tahtovaan Anna Liisa Ihalaiseen.
Tupu on ollut näyttämöllä yli puoli vuosisataa, 14-vuotiaasta saakka: Mikkelissä, Lappeenrannassa, Kajaanissa ja Oulussa, missä on sujahtanut 25 vuotta ja syntynyt yli 70 roolia.
"Teatteri on mun elämä ja elämisen tapa. Mies sanoi aina, että sä olet naimisissa teatterin kanssa. Kylläpä se perhekin tuli siinä sivussa hoidettua, lapsia kolmin kappalein."
Meisaari juhlii elämäntyötään lauantaina Juha Hurmeen ohjaamassa Vaara-näytelmässä. Tupulla on siinä kiitettyjä kakararooleja Ojaniemen Marista Yrjöön.
"Muutama vuosi sitten näyttelin pientä tyttöä Kauppaneuvoksen härässä. Ajattelin, että tämä on viimeinen lapsiroolini. Mutta eikös, Vaarassa niitä hupsahti useampia."
Mikä tekee lapsirooleistasi niin herkkiä ja riipaisevia?
"Juttu on kokonaan siinä, että tulee perspektiiviä. Olen kattonut tarkkaan omien lasteni ja koko sen kaveriköörin elämää ja olemista. Jostain alitajunnasta se tulee, minkälainen tämä pikkuinen poika voisi olla."
"Olen ulospäin suuntautuva ihminen ja tarkkailen elämää ihan luontaisestikin. Kattelen ihmisiä, mutten aina kuuntele. Häpeäksi pitää tunnustaa."
Rokkaava tanssityttö
Tuula Meisaaren teatteriura alkoi tanssityttönä Mikkelin Teatterin Tiitus Tulitukassa. Sitä seurasivat Nuoren myllärin Sirkka ja Tuhkimon ilkeä sisarpuoli.
"Olin kirjapainossa kirjaltajana ja kauhean kova tanssimaan. Kävin rokkaamassa ja jivesin, vetelin tangoa ja valssia. Järjestäjä Väinö Hokka oli kuullut siitä ja tuli kysymään teatteriin. Sanoin, etten tiedä osaanko teatteritanssia, mutta voidaanhan sitä kokeilla."
Naisnäyttelijät valittavat usein, että ingenue-roolien jälkeen odotettavissa on vain vanhan akan osia. Meisaari ei ole ollut teatterissa työttömänä.
"Mulla on ollut rooleja laidasta laitaan. Olen näytellyt miehiä ja eläimiä vinon pinon: lahnaa, pupua ja Nalle Puhia. Olen ollut kuningattarena Lintu sinisessä, kuningataräiti Kuningatar K:ssa ja äitikuningatar Hamletissa. Pienin roolini on Myrkytetty havunneulanen Pieta Koskenniemen ohjaamassa EPT-elämänpalvelusteatterissa."
"Olen saanut tehdä ihan kaiken. Pari juttua on silti mielessä, jotka olisin halunnut vielä tehdä: Edward Albeen Kuka pelkää Virginia Woolfia? ja Tennessee Williamsin Käärmeennahkatakin."
Rakas Äiti Peloton
Tuula Meisaari selailee pukuhuoneessaan teatterikuvien ja lehtileikkeiden albumeita. Muutaman kerran hän hihkaisee ja jonkun kerran huokaisee.
"Tämä on mun rakkain rooli, mitä olen eläissäni saanut tehdä. Sain siitä myös kerta kaikkiaan mahottoman upeat arvostelut", Tupu innostuu.
Aukeamalla on kuva Kajaanin teatterin Äiti Pelottomasta vuodelta 1977. Meisaari näytteli sotatantereilla bisneksiä tekevän äidin nimiroolin ja Katriina Hänninen esitti hänen mykkää tytärtään.
"Ventovieraat ihmiset, jotka olivat käyneet Saksassa katsomassa Brechtin toisen vaimon Helene Weigelin Äiti Pelottoman, sanoivat, että Kajaanin esitys oli koskettavampi kuin Berliinissä. Kaija Viinikainen ohjasi jutun niin mestarillisesti. Se oli upea tehdä."
Meisaari sanoo, että teatterissa on paljon hyviä juttuja, mutta helmiä vain muutamia.
Kajaanin ajalta hän nostaa helmiksi Reviisorin ja Kaksitoista tuolia, Oulun kaudelta näytelmät Ja ilta oli rauhaisa, Tulitikkuja lainaamassa, Sadan unelman Sara, Suruvaippa ja Jerusalemin tanssi, joka palkittiin Bonner Biennalessa Saksassa. Sara Wacklinin rooli oli yksi merkittävimpiä.
Meisaari on liimannut albumiin myös joitakin yleisöltä ja kollegoilta saatuja kiitoskortteja.
"Ne rupeavat tippumaan ihan niin kuin itse näyttelijäkin pelistä pois."
On ihanaa kummitella
Meisaari pahoittelee, että Oulussa on tehty niin vähän hauskoja juttuja. Hänestä on ihanaa kummitella.
"Hiivatti vieköön, kerran vuoteen pitäisi tulla hyvä komedia ja yksi farssi. Yleisö toivoo niitä älyttömästi. Ihminen tarvitsee leipää syödäkseen ja iloa arkiseen elämään."
Tupu sanoo, ettei hän ole pelkästään draamanäyttelijä, vaikka niin häntä paljon käytetään.
"Olen kuollutkin varmaan tuhat kertaa. Ehkä mä osaan tehdä sen. Katsokaas listalta, että jos joku kuolee, se rooli on mun."
Sanottu ja tehty
Tupu paljastaa, että näyttämöllä tapahtuu älyttömiä juttuja.
"Jos kaikki omat ja kollegoiden tyrimiset otetaan, sitä ei usko kukaan."
"Kerran oli sellainen noitanäytelmä, jossa minun piti sanoa: ´Menkäämme alamaailmaan ja lyökäämme päämme yhteen. Hipskukkuu!´ ja hyppäsin ilmaan. Kuinka ollakaan, minä sanoinkin: ´Menkäämme maailmaan ja lyökäämme alapäämme yhteen. Sen jälkeen mun vierellä ei enää ollut yhtään konnaa tai gangsteria, kaikki olivat hävinneet verhoihin. Sanoin vaan: ´Hipskukkuu!´ ja häippäsin alamaailmaan."
