Pimeinä Itämeren alueella lentävistä sotakoneista on tullut kiristyneessä maailmanpoliittisessa tilanteessa ongelma, josta on syytäkin olla huolissaan ja johon pitääkin hakea ratkaisua.
Tällaista ratkaisukeskeistä lähestymistapaa noudatti tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kun Venäjän presidentti Vladimir Putin vieraili Kultarannassa viime kuussa, Niinistö esitti tiedotustilaisuudessa, että Itämeren yllä alettaisiin lentää transponderit eli tunnistimet päällä. Se olisi ensimmäinen askel Itämeren alueen jännityksen lieventämiseksi.
Nyt näyttää vain käyneen niin, että hyvästä aloitteesta on tullut jonkinlainen päänsäryn aihe meillä niin kuin muuallakin. Kuten alusta pitäen saattoi arvata, Venäjä on tarttunut kaksin käsin Niinistön aloitteeseen ja alkanut käyttää sitä informaatiovaikuttamisessaan.
Transponderien pimentäminen ei ole tavatonta, ei Venäjälle, ei Ruotsille, ei Nato-maille, ei taida olla edes Suomelle. Jos haluaa saada tietoa vaikkapa ilmatilan loukkaajista, sitä ei saa helposti, jos tunnistuslennolle lähtevä on itse havaittavissa.
Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan keskiviikkona, ettei Niinistön aloitetta ”tiettävästi” valmisteltu ulko- ja puolustusministeriössä. Kalevan saamien tietojen mukaan kumpikaan ministeriö ei ollut aloitteen valmistelussa mukana.
HS:n kirjoittelu sai Niinistön kirjoittamaan verkkoon ”myllyblogin”. Niinistö kiisti provosoituneeseen sävyyn, että aloite olisi herättänyt maailmalla hämmennystä ja yllättänyt Suomessa. Hän vyörytti yksityiskohtia vakuuttaakseen, että asia oli ollut pitkään esillä eri tahoilla.
”Yhteistoiminta minun ja valtioneuvoston kesken tässä, kuten muissakin asioissa, on toiminut”, Niinistö päätti kirjoituksensa, jonka otsikko alkoi sanoilla Presidentin kynästä. Perustuslain mukaanhan tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Korkean profiilin aloite oli sitä luokkaa, että se kuuluu tasavallan presidentin sekä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa (niin sanotussa tp-utvassa) käsiteltäviin asioihin.
Transponderialoite sai Putinilta heti suopean vastaanoton. Ei aikaakaan, kun Venäjän puolustusministeriö kertoi, Niinistön aloitteeseen vahvasti viitaten, kutsuvansa Nato-maiden sekä Suomen ja Ruotsin asiantuntijat konsultaatioihin Moskovaan syyskuuksi Euroopan sotilaspoliittisen tilanteen takia.
Venäjä on esittänyt myös kahdenvälisiä kutsuja. Kokousten asialista on vähintäänkin epäselvä. Kahdenvälistä kutsua ei ole tullut Suomelle. Ehkäpä se nyt tulee, kun Ylen mukaan puolustusministeriön kansliapäällikön Jukka Juustin Moskovan-matkaa lykätään.
Kireässä maailmantilanteessa tämäntyyppiset aloitteet vaativat erityisen huolellista ja monipuolista valmistelua. Vaikka aloitetta olisikin valmisteltu Suomessa niin kuin pitää, se ei muuta muuksi tosiasiaa, että Venäjä on alkanut käyttää aloitetta omiin tarkoituksiinsa.
Suomelle ongelma on seuraava: Venäjän hanakka tarttuminen Niinistön esitykseen synnyttää helposti vaikutelman, että Suomi ja Venäjä olisivat liikkeellä yhteistuumin.
Tuollaisen mielikuvan antamista Suomi vältteli kuin ruttoa jo kylmän sodan aikana, paremmalla tai huonommalla menestyksellä. Mielikuva sopii, jos mahdollista, vieläkin huonommin EU:n jäsenelle, joka on mukana Venäjän pakoterintamassa ja Naton kanssa erityisessä kumppanuussuhteessa.
Aloitteesta on käyty Suomessa kiinnostavaa jälkikeskustelua. Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen kaipasi ennakkoluulotonta asennetta Venäjän kutsuun. ”Ei mikään YYA-konsultaatio”, Vanhanen otsikoi kommenttinsa. Demarien Eero Heinäluoma piti Demokraatissa Suomen vaisua kommentointia ”koomisena”. Ulkoministeri Timo Soini (ps.) on sulkenut pois kahdenvälisen keskustelun Venäjän kanssa.
Oli miten oli, Venäjä käyttää kiistatta Niinistön avausta yrittääkseen rikkoa Nato-rintamaa ja iskeäkseen kiilaa Suomen ja Naton välille. Jos (tai paremminkin kun) kutsun saaneet kieltäytyvät siitä, Venäjä voi syyttää muita Itämeren tilanteen kiristymisestä, johon se on itse suurin syypää.
Tätä ei haettu, mutta tämä voi olla tulos.