Uuden pääministerin Matti Vanhasen sovitteleva aloitus on ainoa tapa saada hallitus kohtaamaan riittävän vahvana syksyllä odottavat haasteet. Erikoisella tavalla tehtäväänsä päätyneellä Matti Vanhasella saattaa olla pääministerinä jopa poikkeuksellisen hyvät edellytykset saada hallituksen työ määrätietoisesti käyntiin. Hänelle annetaan varmuudella työrauha, jollaisesta eronnut pääministeri Anneli Jäätteenmäki ei ehtinyt koskaan päästä nauttimaan.
Tässä auttaa sekä eduskunnan jäänti kesälomalle ja koko suomalaisen politiikan hiljeneminen että vallitseva hyvin poikkeuksellinen tilanne. Kaikki ymmärtävät, että tapahtuneen jälkeen hallituksen on vihdoin päästävä hallitsemaan.
Vanhasen rauhallinen, asioihin keskittyvä tyyli ei aikanaan purrut lainkaan keskustan puheenjohtajakamppailussa. Nyt se yllättäen tuntuu olevan täsmälleen sitä, mitä uudelta pääministeriltä kaivataan. Keskiviikkona eduskunnan tiedonantokeskustelussa uusi pääministeri osoitti myös tilannetajua, joka toi hänelle pisteitä niin hallituksen suunnalta kuin oppositiosta. Valmistellusta puheenvuorosta poiketen hän viittasi viime viikkojen tapahtumiin ja toivoi jatkossa rakentavaa ja avointa keskustelua. Eduskunnan puheenvuoroissa kävi toki myös ilmi, että keskustan ja SDP:n suhteissa riittää yhä paikkaamista.
Vanhanen ei ole vielä ehtinyt antaa varsinaisia näyttöjä uudessa tehtävässään, mutta syntyneessä tilanteessa häneen on tarrauduttu kuin hukkuva oljenkorteen. Hänen nimitystään kohtaan ei ole kuulunut oikeastaan mistään kritiikkiä. Se on pääministeriksi nousseelle poliitikolle hyvin poikkeuksellista. Mutta aikanaan työrauha päättyy, ja varsinaisesti hänet punnitaan syksyllä, kun politiikassa alkaa taas tapahtua.
Lokakuussa alkava hallitusten välinen konferenssi uudesta EU:n perustuslaista on suurin näkyvillä oleva haaste. Eduskunta on saamassa hvk:sta selonteon syksyn alussa. Siinä yhteydessä on lupa vihdoin odottaa hallitukselta yhä puuttuvaa tietoa siitä, mitkä ovat Suomen varsinaiset linjaukset.
Hallitusohjelmaan ei nyt tehty muutoksia. Ratkaisu on ymmärrettävä jo jatkuvuuden kannalta, mutta vaikeutuvan talouden ja työllisyyden hallinnassa Vanhasen hallituksella on todellinen näytön paikka.
Ensimmäisillä esiintymisillään Vanhanen pystyi antamaan itsestään uskottavan ja yhteistyöhaluisen kuvan. Se on jatkossa tärkeää pääomaa. Tapahtunut pakottaa kuitenkin myös kysymään, mitä olisi tapahtunut, jos Vanhanen ei olisi ollut käytettävissä uudeksi pääministeriksi. Politiikassa pitää aina olla reserviä, mistä ottaa osaamista vaikka pääministeriksi asti. Nyt liikuttiin jo riskirajoilla.
Kriisioloista kertoo sekin, että vanha sotaratsu Seppo Kääriäinen nousi puolustusministeriksi. Vaalien jälkeen katsottiin, etteivät Kääriäinen ja kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen voi keskustan imagosyistä olla samassa hallituksessa. Kääriäinen kuitenkin tarvittiin tuomaan kokemusta ja SDP:n vastapainoksi.
Keskiviikkona myös pohjoispohjalaiset keskustalaiset saivat vihdoin profiilinsa näkyviin, kun Markku Koski valittiin eduskunnan ensimmäiseksi varapuhemieheksi. Koskea ei valtakunnan mitassa juuri tunneta, ja yksi valintaperusteista olikin, että hän on värittömämpi kuin puoluevaalin hävinnyt Sirkka-Liisa Anttila. Vanhasen myötä juuri värittömyys on noussut keskustassa kunniaan. Vaikka uuden tehtävän poliittinen sisältö on vähäinen, Koski saa nyt muita pohjoispohjalaisia kansanedustajia paremman paalupaikan nousta puolueen riveissä.