Liikkeen johdon on muistettava, että sillä ei ole autonomiaa rikosasioissa. Mädät oksat on karsittava pois, ja uhrien on saatava oikeutta. Hyssyttelyn ja onttojen lausuntojen aika on ohi.
Vanhoillislestadiolaisen liikkeen ravistelu jatkuu. Lastensuojelun tutkijan, yhteiskuntatieteiden tohtori Johanna Hurtigin tuore tutkimus arvioi, että vanhoillislestadiolaisen liikkeen rakas veli -järjestelmä vaikeuttaa lapsiin kohdistuneen seksuaalisen hyväksikäytön rikosoikeudellista käsittelyä.
Tutkimuksessa nousi yllätyksenä esiin uupumuksen partaalla olevien äitien lapsiinsa kohdistama kaltoin kohtelu.
Liikkeen uskoon ja rakenteeseen kuuluva sinänsä armollinen anteeksiannon kulttuuri ja rippisalaisuus suojaavat nyt osin vääriä ihmisiä. Järjestelmä mahdollistaa sen, että hyväksikäyttäjät saavat jatkaa rankaisematta tai palata entisiin tehtäviinsä rankaisun jälkeen. Uhrien kannettavaksi jää anteeksiantamisen, rikotun lapsuuden ja luottamuksen menetyksen taakka. Kyse on käänteisestä kunniaväkivallasta, jossa tekijää suojataan paljastumasta.
Hurtig ei tuoreessa kirjassaan Taivaan taimet -uskonnollinen yhteisöllisyys väitä, että hyväksikäyttö ja väkivalta liikkeen piirissä olisi sen yleisempää kuin muualla yhteiskunnassa. Näin ei olekaan.
Sen sijaan tärkeä havainto on, että jäsenyys liikkeessä ei suojaa tällaiselta väkivallalta. Lisäksi ainakin jotkut yhteisössä valtaa pitävät miehet näyttäisivät pikemminkin tukevan syyllisiä kuin samaistuvan lasten, uhrien ja väsyneiden naisten kokemuksiin.
Hyssyttely, asian kieltäminen ja ilmiöstä uutisoivan median syyttäminen eivät paranna hyväksikäytettyjen uhrien asemaa, puhumattakaan liikkeen maineesta. Uhrit tarvitsevat oikeutta, ymmärrystä ja tukea niin liikkeen sisältä kuin ulkoa.
Liikkeen vaikutusvaltaisen johdon on aika luopua loukkaantumisen elkeistä, ontoista kommenteista ja mahdollisesti tietämiensä syyllisten suojelusta. Kun on kyse vakavista rikoksista, ei ole pelkästään liikkeen uskottujen miesten asia päättää, miten menetellään. Perustaltaan terve lestadiolainen liike todennäköisesti vahvistuisi, jos se karsisi mädät oksat pois.
Lasten hyväksikäyttäjät on joka tapauksessa saatava vastuuseen. Mikään sisäinen toverituomioistuin, missään liikkeessä tai järjestössä, ei voi vapauttaa lapsiin kajoavia pedofiilejä. Rippisalaisuudesta vastikään väitellyt pastori Johannes Alaranta on painottanut, että rippisalaisuus ei Suomen lain mukaan voi koskettaa maallikkoja.
Yhteiskunta antaa huonon signaalin, jos vallalle pääsee käsitys, että joillakin yhteisöillä olisi juridinen ja moraalinen autonomia rikosasioiden käsittelyssä. Näin ei demokraattisessa ja avoimessa yhteiskunnassa yksinkertaisesti voi olla, oli tekijä ja uhri jonkin uskonnollisen liikkeen jäsen tai ei.
Ihmetystä herättää myös, että kirkon ylin johto tyytyi liian kauan seuraamaan katseella suurimman herätysliikkeen parissa ilmenneitä ongelmia. Kirkko ei voi vetäytyä vastuusta.
Aiemmin julki tulleet väärinkäyttötapaukset ovat vapauttaneet liikkeen sisällä käytävää keskustelua. Hurtigin tutkimus osoittaa, että keskustelua on syytä jatkaa. Siitä ei voi seurata mitään pahaa.