Kirjastonhoitajan kuva kaunokirjallisuudessa on muuttunut. Nutturapäinen ja nyreä, hyssyttelevä kirjastotäti on saanut seurakseen näpsäkän ja tyylikkääksi muuntautuvan fiksun sinkun.
"Perinteisestä avuttomasta vanhapiikakirjastonhoitajasta puhkesi kaunis ja älykäs nainen, tavoiteltu seksipommi, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta", kiteyttää Kellon kirjastonhoitaja Leena Vähämetsä.
Hän on huomannut, että kirjastonhoitajia on kirjallisuudessa entistä enemmän, jopa pääosissa. Naisvoittoiseen joukkoon on työntynyt joku mieskin.
"Ikään kuin meistä olisi tullut muotia", Vähämetsä nauraa. Hän on Kellon kirjaston hengetär, kirjavinkkari, joka poisti kirjastosta kieltotaulut.
Vaikka kirjastonhoitaja kelpaa jo jännärin sankarittareksi, on kirjastonhoitaja Suomessa yhä arvostusasteikossa 237. sijalla 380 tutkitusta ammatista.
Uusi menevä imago
Vanhan ulkonäköstereotypian mukainen kirjastonhoitaja on nutturapäinen, silmälasipäinen, tiukkailmeinen täti-ihminen polven alle ulottuvassa hameessa. Sellaisena hänet on esitelty myös elokuvien sivurooleissa ja kirjastovitsien piirroskuvissa.
"Ulkonäkö on edelleen vaatimaton, mutta tätimäisiä tunnusmerkkejä ei tuoda esiin", toteaa Kirsi Juntunen, joka tutki pro gradu -työssään kirjastonhoitajan ammattikuvaa ja identiteettiä 2000-luvun romaaneissa (Oulun yliopisto 2004).
"Feminiinisiksi katsottuja piirteitä enemmän korostuvat ammatin luonnehdinnoissa maskuliiniset piirteet: aktiivisuus, riippumattomuus, kilpailukyky, rationaalisuus ja jämäkkyys."
Kalpean ja aneemisen näköisen kirjastonhoitajan uusi imago on menevä, kultivoitunut, kulturelli, älykäs, luettelee Leena Vähämetsä. Kirjoissa korostuvat myös pitkä koulutus ja alipalkkaisuus.
Kirsi Juntunen yllättyi, ettei romaaneissa enemmälti korostettu kirjastonhoitajien kiintymystä kirjoihin.
Seksikäs nilkkaketju
Katarina Mazettin viihderomaanissa Parfyymia peräkammarissa (Karisto 1998) kolmekymppinen kirjastonhoitaja Desireé on päässyt päähenkilöksi. Hänen intohimojensa kohde on "junttimainen" maanviljelijä Benny, joka käyttää Desireéstä hellittelynimeä katkarapu.
Benny itsekin ihmettelee, kuinka tulee ihastuneeksi Desireéhen, joka on kelmeä kuin vuosikausia lasikaapissa haalistunut värikuva: "Vaalea roikkuva tukka, kalvakka naama, valkoiset ripset ja kulmat, hailakat vaatteet - aina jotakin sinertävää tai beessiä. Beessi ihminen se on."
Aivan erilainen katseiden vangitsija muovautuu Desireén kanssa samanikäisestä, mielestään tylsästä vanhapiikakirjastonhoitajasta Daisy Ann Minorista Linda Howardin jännärissä Vapaata riistaa (WSOY 2005). Daisy opettelee meikkaamaan ja pukeutumaan.
"Daisy oli jättänyt ylleen avokkaat ja khakihameen ja hihattoman valkoisen paidan, jonka kaksi ylintä nappia olivat auki. Kultainen nilkkaketju käänsi katseet hänen hoikkiin, paljaisiin sääriinsä."
Nyt ollaan jo tosi kaukana Erno Paasilinnan "luetteloimisoppineista ja verettömistä kutsumusneideistä, joilla on kirjojen selkämysten lukemisesta silmät poikittain päässä" (Synnyinmaan muistot, 1973).
Käsi litisi vettä!
Tuoreissa nuortenkirjoissa kirjastonhoitajan hirviömäisyydellä tai kammottavuudella leikitellään. Siinä on huippu Eoin Colferin tarina Legenda Pottu-Mäkisestä (WSOY 2005).
Näin kirjan 9-vuotias minäkertoja Valtsu kuvailee kirjastonhoitajaa, rouva Mäkistä: "Ääni kuulosti siltä kuin kahta ruosteista metallinpalaa olisi hangattu vastakkain. Pidätin henkeäni ja katsoin valtavan salin toiselle seinustalle. Siellä nojasi suureen puiseen tiskiin vanha nainen. Hänen rystysensä olivat isot kuin tammenterhot. Hänen harmaa tukkansa oli vedetty niin tiukalle nutturalle, että hänen kulmakarvansa olivat puolivälissä otsaa."
R.L. Stinen nuortenkirjassa Hirviöitä! Hirviöitä! (Helsinki Media 2001) on harvinaisuus: miespuolinen kirjastonhoitaja, herra Mortman. Ei hänkään saa kirjan 12-vuotiaalta päähenkilöltä Lucy Darkilta mitenkään imartelevaa luonnehdintaa:
"Me kaikki lapset kammosimme hänessä eniten sitä, että hänen kätensä tuntuivat aina kosteilta. Hän hymyili meille pienillä mustilla nappisilmillään, jotka näyttivät hohtavan hänen kaljussa, pyöreässä päässään. Hän ojensi kätensä ja puristi kättämme. Ja aina hänen kätensä suorastaan litisi vettä!"
Pohjoismaista kirjastoviikkoa vietetään 14.11.-20.11. Teemana on tällä kertaa Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien seurassa.