Olisihan se ollut jo liian hyvää ollakseen totta.
Kastellin monitoimitalon arkkitehtuurikutsukilpailun voitti pari viikkoa sitten Hyrräksi nimetty ehdotus. Palkintopäivänä sitä kehuttiin kilvan: se oli pehmeäpiirteinen, persoonallinen, lämmin ja herkkä. Lapsen mittainen.
Ja kieltämättä ainakin maallikon silmään ehdotus näytti ehdottomasti mukavimmalta, aivan kuin pieniä juustokuutioita olisi heitetty vihreän luonnon keskelle.
Tosin eivät ne kuutiot todellisuudessa niin kovin pieniä ole, mutta verrattuna muiden kilpailutöiden massiivisuuteen ne ainakin näyttivät pieniltä.
Näinkö siis päästiin kaikesta ristivedosta huolimatta onnelliseen lopputulokseen, ja Kastellin pelkoa herättänyt suurkoulu taipuisi kaikkia tyydyttäväksi, kauniiksi ja turvalliseksi opinahjoksi?
Lapsen mitta näyttää olevan suhteellinen käsite. Siinä missä kilpailutöitä palkintolautakunnan ohella tutkinut lapsivaikutusten arviointiryhmä polkaisi Hyrrään tyytyväisenä lisää kierroksia, on esimerkiksi Värtön asukasyhdistys tukevasti sitä mieltä, että koko peruskoulun ja päiväkodin sijoittuminen samaan rakennukseen on pienimpien lasten hyvinvoinnin kannalta kestämätön ratkaisu.
Ja tosiaankin. Vaikka rakennuksia näyttää olevan enemmän tai vähemmän erillään neljä kappaletta, kaikki 16-vuotiaat ja sitä nuoremmat on pistetty samaan rakennukseen. Lukiolle on oma rakennus, mutta molemmat keskelle jäävät kuutiot on varattu lähes kokonaan liikuntatiloiksi.
Asukasyhdistyksen mielestä alakoulun tiloja ei tarvittaisi monitoimitalossa lainkaan, jos Värtön koulua laajennettaisiin kahdella luokkahuoneella.
Tuoreeltaan Hyrrän pohjapiirustusta tutkiessa jäi ihmetyttämään, mistä ihmeestä 7--9 luokan oppilaat menevät sisään, kun heille ei ollut merkitty lainkaan omaa sisäänkäyntiä. Sittemmin selitys kyllä löytyi: yläluokkalaiset ohittavat nuorempansa pienen ja ahtaan ulkoporrasluiskan kautta, jota pahimmillaan käyttäisi yli 400 oppilasta.
Monitoimitalon liikuntatiloista taas on varmasti tulossa erinomaiset, mutta tuliko ne kuitenkin ylimitoitettua? Ihan vaan sillä perusteella, että viime viikolla saatiin kuulla Linnanmaalle kaavaillusta sisäliikuntahallista, johon on tulossa mahtavat tilat salibandyn, sulkapallon ja kiipeilyn harrastajille. Hallissa kuulemma voitaisiin pelata Salibandyliiton alaisia virallisia otteluja sekä suuria koululaisturnauksia.
Mihin sitä Kastellin suurta salia sitten enää tarvitaan? Eikös pääliikuntasalin 800 hengen katsomoa perusteltu juuri sillä, että se olisi silloin tarpeeksi suuri SM-tason salibandyotteluihin?
Edes palkintolautakunta ei ollut ratkaisusta yksimielinen. Sen kaksi poliitikkojäsentä, Juha Silenius (sd.) ja Timo Heikkilä (kesk.), jättivät päätökseen eriävän mielipiteensä. Hyrrässä on heidän mielestään viety yhteisöllisyys aivan äärilaitaan turvallisuuden ja yksilöllisyyden kustannuksella.
Ongelmallisin paikka on valtava keskusalue rakennuksen sisällä, jota kaikenikäiset joutuisivat päivittäin käyttämään. Eriävän mielipiteen jättäneet olisivat mieluummin valinneet oululaisen arkkitehti Pekka Lukkaroisen suunnitteleman Triple Jumpin. Se olisi ollut myös halvempi ja energiataloudellisempi, he huomauttavat.
Hyrrä ei ole vielä valmis. Voitto tuli, mutta suunnittelu jatkuu. Palkintolautakuntakin osoitti kiitosten lomassa muutamia kriittisiä paikkoja kuten juuri sisäänkäynnit ja piha-alueiden rajaukset. Eri-ikäisten liikkuminen samoilla käytävillä ei miellyttänyt ja piha-alueilla oli turvattomuutta. Meluasiatkin täytyy näin suuressa koulussa miettiä huolellisesti, mutta hyvää mallia ei onneksi tarvitse kaukaa hakea. Se löytyy samasta kaupungista Metsokankaan koulusta.