On tämä hieno laji. Hetken ehti jo näyttää siltä, että mäkihypyn maailmancupin osakilpailut saadaan hypättyä Rukalla käsikirjoituksen mukaan. Sitten kiskaistiin moottorisaha käyntiin ja hurautettiin hyppyrin nokasta puoli metriä jäätä pois.
"En tiedä kuka päätti ja mitä", Suomen mäkimaajoukkueen päävalmentaja Tommi Nikunen puhkuu ja puhisee mäkimontussa lauantai-illan päätteeksi.
"Ennen toisen kierroksen alkua valmentajalavalle tuli tieto, että nokkaa on lyhennetty, koska ensimmäisen kierroksen hypyt olivat niin pitkiä. Ensimmäinen kerta minun urallani, kun näin tehtiin."
Nikunen toivoo, että valmentajilta olisi kysytty mielipidettä asiasta.
"Vielä olisi ollut varaa laskea lähtöpaikkaa kolme puomia alemmas", hän ihmettelee.
Valmentajat eivät ehtineet kertoa muutoksesta toisen kierroksen alkupään hyppääjille, jotka olivat jo tornissa.
Lavalla keskusteltiin siitä, kerrotaanko muillekaan. Suomen joukkueesta Janne Happonen, Harri Olli ja Kalle Keituri hyppäsivät toisen hyppynsä tietämättä muutoksesta.
"Päätimme sitten informoida muita, koska moni myöhästyi ponnistuksessa. Arttu Lappi, Janne Ahonen ja Matti Hautamäki tiesivät. Ehkä se meni sitten vähän keulan kyttäämiseksi", Nikunen kertoo.
Juryn päätös
Kilpailun johtajalla Pekka Hyvärisellä on vastaus Nikusen ja kaikkien muidenkin kysymyksiin.
Kyllä, näin saa sääntöjen mukaan tehdä. Myös kesken kisan, jos valmentajia informoidaan asiasta.
Ei, lähtölavan laskemisella hyppyjä ei olisi kannattanut lyhentää, sillä vauhdit olisivat tippuneet liikaa.
Kyllä, lyhentämisellä haluttiin muuttaa lentoratoja matalammiksi. Ensimmäisen kierroksen pisin hyppy, Itävallan Gregor Schlierenzauerin 147-metrinen jäi vielä metrin mäkiennätyksestä, mutta yhdessä uuden, korkeamman lentoradan kanssa pituudet alkoivat huolestuttaa. Kyllä, korkea lentorata taas on seurausta paljon parjatusta mäen profiilin muuttamisesta.
Mutta ei, Hyvärinen ei myönnä, että koko jupakka olisi profiilinmuutoksen syytä.
Ehdotus sahausoperaatiosta oli kilpailun teknisen delegaatin, norjalaisen Torgeir Nordbyn ja päätös siitä juryn. Kansainvälisen hiihtoliiton ylimmäinen mäkipomo Walter Hofer seurasi kisaa aitiopaikalta, mutta ei ollut mukana tekemässä päätöstä, eikä niin muodoin halunnut ottaa siihen kantaa.
Kisa ratkesi muuhun
Hypyt lyhenivät toisella kierroksella roimasti. Päävalmentaja Nikunen muistuttaa, että vaikutuksensa oli myös muuttuneilla tuulioloilla ja yhdellä pykälällä lasketulla lavalla. Kisaa ei ratkaissut hyppyrin lyhentäminen. Siitä ei myöskään aiheutunut kenellekään vaaraa.
"Eihän se saisi vaikuttaa hyppyihin millään tavalla. Muutos oli kaikille sama", hän myöntää.
"Toisiin se vaikutti enemmän ja toisiin vähemmän. Jos Ahonen ja Lappi olisivat olleet toinen ja kolmas, tämä ei tuntuisi yhtään niin isolta jutulta."
Arttu Lapin hyppy lyheni 139,5 metristä 106 metriin, Janne Ahosen 140 metristä 125 metriin. Molempien ponnistus myöhästyi pahasti.
"Ihan surkea", kuittasi Ahonen.
"Ottaa pattiin, ja huvittaa. Ei kai näin voi tehdä", Lappi taivasteli.
"Aika erikoista", mörisi Matti Hautamäki, joka parhaana suomalaisena selviytyi muutoksesta kohtuudella (141,5 ja 130,5 metriä) ja sijoittui viidenneksi.
"Ensin luulin, että kyse oli vitsistä", kisan voittaja, Itävallan Thomas Morgernstern naureskeli. Kisan kakkosta, Norjan Björn Einar Romöreniä hyppyrin sahaus hirvitti.
"Täytyy myöntää, että pelotti vähän, sillä ponnistan yleensäkin vähän myöhässä. Yritin vain olla ajattelematta asiaa."
Kaikista eniten Tommi Nikusta harmitti kuitenkin se, että lauantain puheenaihe mäkimontussa ei ollutkaan itse huikea kisa.
"Ensimmäinen kierros oli yksi kovatasoisimmista, mitä olen nähnyt", hän suree.
"Laittakaa nyt edes joku lehteen, että Kalle Keituri oli tänään hyvä."