Lumi suli loskaksi, vaikka ollaan jo marraskuun lopussa. Varma merkki ilmastonmuutoksesta?
Korkeintaan oire. Paljon pitävämpää todistusaineistoa Suomen tilanteesta antavat Ilmatieteen laitoksen pitkän aikavälin tilastot. Niiden mukaan Suomen vuosikeskilämpötila on noussut 1800-luvun puolivälistä tähän päivään yli kaksi astetta, joulukuun lämpötila lähes viisi astetta.
Kasvihuonekaasujen päästöjen maailmanlaajuinen kasvu voi nostaa Suomen keskilämpötiloja ennen tämän vuosisadan loppua 5 – 6 asteella. Jos päästöt saadaan kuriin, selvitään ehkä kolmella.
Pariisissa alkaa ensi maanantaina kansainvälinen ilmastokokous, jonka päätöksiin on ladattu hirvittävät odotukset. Kokouksen pitäisi saada aikaan tehokkaita ilmaston lämpenemistä hidastavia päätöksiä, koska niillä on jo kiire.
Ilmaston lämpeneminen voi tuntua kivalta, jos kerrotaan, että saamme Etelä-Suomeen tämän vuosisadan loppuun mennessä pyökkimetsiä. Sehän kuulostaa satukirjalta, Hyppelihiiren kodilta.
Samalla kuitenkin menetetään iso osa sitä pohjoista luontoa, joka säilyäkseen vaatii suunnilleen nykyisen kaltaiset talvet ja kesät.
Saimaannorpan katoaminen olisi maailman mitassa pelkkä alaviite, mutta Suomen luonnolle ja luonnonsuojelulle hirvittävä tappio. Jään päälle lumikinokseen pesän rakentavan eläimen tappavat sukupuuttoon talvet, jolloin ei ole jäätä eikä lunta.
Maailmanlaajuisesti vaikutukset ovat aivan toista kertaluokkaa. Satojen miljoonien ihmisten ilmastopakolaisuus on realistinen näkymä. Sitä aiheuttavat toisaalta kuivuuden lisääntyminen, toisaalta meren pinnan nousu alavilla rannikoilla.
Viime kuukaudet ovat osoittaneet, että turvapaikkaa ja parempia elinoloja etsivät pakolaiset löytävät tiensä Eurooppaan ja Suomeen tuhansien kilometrienkin päästä. Joko Suomen Sisulla on ilmastopoliittinen ohjelma?
Pessimismiä Pariisin kokouksen alla aiheuttaa muutama asia. Etenkin se, että niin kauan kun kasvihuonepäästöt eivät konkreettisesti haittaa ihmisten arkea, päättäjilläkään ei ole painetta ikäviin ratkaisuihin.
Ja vaikka ilmastonmuutos alkaisi haitata kansalaisten elämää, totalitaarisissa maissa kuten Kiinassa kansalaisten tyytymättömyys voidaan viranomaisvoimalla pitää pinnan alla.
Maailman ilmeisesti suurin kasvihuonekaasujen päästäjä Kiina on kuitenkin liian paljon käytetty ilmastonmuutoksen sylkykuppi ja veruke: ”Jos Kiina ei tee päästöilleen mitään, ei meidänkään hyövää.”
Tällä hetkellä Kiina tekee valtavia satsauksia sekä tuuli- että aurinkovoimaan, sekä niiden tuotantoon että tekniikan kehittämiseen.
Uusia ydinvoimaloita maahan on rakenteilla 21, ja suunnitteilla kolmisenkymmentä. Sekin on hyvä asia.
Ydinvoiman ongelmallisin asia on korkea-aktiivisen jätteen varastointi. Energiamuoto on siksi toivottavasti vain välivaiheen energiaratkaisu. Silti muun maailman kannattaa iloita jokaisesta ydinvoimalasta, joka Kiinassa korvaa hiilen käyttöä.
Ydinvoiman tuotanto ei synnytä kasvihuonekaasuja, mikä ilmastonmuutoksen hidastamisessa on aivan keskeisin asia. Tätä nykyä Kiinan energiapaletti pohjautuu vielä 90-prosenttisesti fossiilisiin polttoaineisiin.
Ydinvoima on ympäristöliikkeen valtavirran mielestä pimeydenydinvoimaa. Liikkeessä on toisellakin tavalla ajattelevia, mutta he ovat useimmiten hiljaa.
Tällä hetkellä liika dogmaattisuus kannattaisi heittää sivuun. Ilmastonmuutosta pitää nyt jarruttaa myös vähän rujommankin tuntuisilla keinoilla.