Hyp­pää­mi­nen jän­nit­tää jo­kai­nen kerta

Laskuvarjot värittivät Pudasjärven sinivalkoista taivasta lauantaina. Kolmen laskuvarjokerhon kolmen päivän yhteisleirillä hypätään niin paljon kuin vain ehditään. Mukana on lajia 20 vuotta harrastaneita ja sen vasta aloittaneita.

Hyppymestari Mauri Nousiainen tarkasti Jarmo Savolaisen ja Jarkko Eskolan varusteita. Vierellä venyttelee Jani Sivupuro.
Hyppymestari Mauri Nousiainen tarkasti Jarmo Savolaisen ja Jarkko Eskolan varusteita. Vierellä venyttelee Jani Sivupuro.
Kuva: Anne Hentilä

Laskuvarjot värittivät Pudasjärven sinivalkoista taivasta lauantaina. Kolmen laskuvarjokerhon kolmen päivän yhteisleirillä hypätään niin paljon kuin vain ehditään. Mukana on lajia 20 vuotta harrastaneita ja sen vasta aloittaneita.

Seitsemännen hyppynsä lentokoneesta tehnyt rovaniemeläinen Elina Kukkula sanoi jokaisella kerralla jännittäneen. "Vapauden tunne on kuitenkin huumaava", hän sanoi. Oululainen Erkki Järvelä käveli elämänsä toisen hypyn jälkeen hymy kasvoillaan. "Mahtavalta tuntui. Kaikki meni niin kuin piti mennäkin."

20 vuotta hyppäämistä harrastanut Oulun laskuvarjokerhon koulutuspäällikkö Kimmo Paularanta sanoo, että harrastaja ei tässä lajissa ole koskaan valmis. "Aina oppii jotain uutta ja aina on haasteita", hän luonnehtii.

Paularantaa kiehtoo hypyissä niiden tuoma vapauden tunne ja nopeus. Lisäbonuksena on se, että harrastuksen myötä saa paljon hyviä kavereita. Hyppääjät ovat tavallaan kuin yhtä perhettä. Kaikkia yhdistää rakkaus harrastukseen.

Harrastus ei ole riskitön. Pahimmassa tapauksessa voi menettää henkensä. Tyypillisin vamma on kuitenkin mustelma. Varavarjoa harrastaja joutuu käyttämään noin 800 hypyn välein.

"Riskit tiedetään ja niitä yritetään vähentää koulutuksella ja toimimalla ohjeiden mukaisesti. Alkeiskurssilla opetellaan tunnistamaan erilaisia vaaratilanteita ja toimimaan niissä. Alkeiskurssin lähtökohta on osata toimia poikkeuksellisissa tilanteissa."

Oulun ja Kemin laskuvarjokerhojen ja Napapiirin laskuvarjourheilijoiden yhteisleiri on nyt kahdeksas. Hyppääjiä on mukana noin 50. Yhteisleiri luo hyvät puitteet hyppäämiselle, kun käytössä on kaksi kerhojen konetta. Myös kerhojen kouluttajat ovat kaikkien käytettävissä.

"Oppilaat pääsevät todella hyvin hyppäämään. Suurempiakin muodostelmia on mahdollista tehdä, kun hypätään useammasta koneesta."

Leirillä on kaikenikäisiä harrastajia, joista jotkut vasta-alkajia kurssin jälkeen. Osa on aloittanut harrastuksen vasta varttuneempana. Alaikäraja on 15 vuotta, mutta varsinaista yläikärajaa ei ole.

"Kunhan vain lääkäri päästää hyppäämään. Normaali niin sanottu ajokorttiterveys riittää."

Leirillä on myös liitohyppykoulutusta. Hyppääjien käsistä lähtevät siivet lantion alapuolelle. Myös jalkojen välissä on siivet.

"Hyppääjä on tällöin kuin lepakkomies. Siipien avulla vapaan pudotuksen nopeus hidastuu. Tällöin vapaata pudotusta on pitkään ja samoin vaakasuunnassa liukumista."

Ilmoita asiavirheestä