Batticaloa, Sri Lanka Tapaninpäivänä 2004 kello 9.40 aallot pyyhkäisivät yli Thirachandurin, Dutch Bayn ja Navaladyn kaupunginosat Batticaloassa Sri Lankan itärannikolla.
Nyt Thirachandur ympäristöineen on haiseva rauniokasa, jossa siellä täällä törröttää pystyyn jääneitä seiniä. Kaikkialla on roskaa ja törkyä: kenkiä, lasten polkupyörä, sähkömittari, kaatuneita sähköpylväitä, taulu, kirja, jonka sivut ovat levinneet sinne tänne.
Näiden kolmen kylän alueella kuoli tapaninpäivän aamuna ainakin 2 000 ihmistä. Vaikka tuhosta on jo yli puolitoista viikkoa, löytyy pahoin mädäntyneitä ruumiita yhä päivittäin. Niitä on kertynyt ja pitkälti toistatuhatta. Saman verran arvellaan olevan edelleen kateissa, suurin osa iäksi mereen huuhtoutuneina.
Apua ei
saatu perille
"Kun aalto iski, olin juuri tullut kotiin. Yhtäkkiä kaikkialla ympärilläni oli kirkuvia ja kompuroivia ihmisiä, jotka huusivat: meri tulee, meri tulee! Lähdin juoksemaan ja onnistuin pääsemään niin kauas, ettei vesi enää noussut sinne", kertoi Rajan Thiagiarajah, 30, STT:lle kotitalonsa raunioiden luona.
Vammoitta ei Rajankaan selvinnyt, sillä hänen toiseen jalkaansa tuli syvä haava, joka alkoi hoidon puutteessa tulehtua. Batticaloassa olivat antibiootit täysin loppu, joten Rajanille tarjottiin paremman puutteessa aspiriinia. Onneksi Rajanin ystävät kuljettivat hänet pääkaupunkiin Colomboon hoitoon, ja jalka on nyt paranemaan päin.
Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. Koska hirmumyrsky tukki täysin kyliin johtavan tien, ei apua saatu kauimmaisiin kyliin kuin vasta kolmen päivän päästä hyökyaallosta. Kymmenittäin loukkaantuneina viruneita ihmisiä ehti kuolla ennen sitä.
"Ihmiset ovat vihaisia hallitukselle, kansainväliselle yhteisölle, Yhdysvalloille, kaikille. Miksi tänne ei saatu helikoptereita? Monia ihmisiä olisi voitu pelastaa", Rajan ihmettelee.
Hallituksen apu ei muutenkaan tamilialueilla kiitosta saa.
"Ensimmäinen avustuskuorma tänne tuli läheisestä Kaduruwelan kaupungista. Se on rutiköyhä paikka, mutta ihmiset keräsivät nopeasti kokoon kuorma-autollisen lähetettävää. Tähän mennessä apua on tullut 26 kuormallista, kaikki läheisistä kaupungeista. Hallitus on auttanut avun jakamisessa, mutta omaa apuaan he jakavat vasta sitten kun saaneet kaikki luvut ja tilastot kuntoon", Rajan tuhahtaa.
Rajanin jaloissa kiehnää pieni ruskea koira, joka kerjää huomiota hyppimällä.
"Se on minun koirani. Se vahtii edelleen taloani, vaikka siitä on jäljellä vain rauniot. Eikö ole uskomatonta?"
Paluu rauniokasoille
Thirachandurin ja naapurikylien asukkaiden paluu kalmanhajuisiin rauniokasoihin pelastamaan elämänsä sirpaleita on jo alkanut. Ryhmä miehiä hilaa ehjäksi jääneitä kattotiiliä traktorin lavalle. Toisaalla vanha nainen pyyhkii hiekan ja mudan peittämää valokuvaa pannakseen sen kassiinsa.
Kaupunkiin ovat tulleet myös ryöstelijät. Karmeimmissa tapauksissa vainajilta on leikattu irti käsiä sormuksien ja rannekorujen ryöstämiseksi. Nyt ryöstely on laantunut, koska mitään vietävää ei enää ole.