Viime viikkojen tapahtumat ovat tuoneet elävästi mieleen kirjailija Joseph Conradin kuvaukset ajalta, jolloin hän 1800-luvun lopulla yli kymmenen vuoden ajan purjehti Britannian kauppalaivaston palveluksessa Intian valtamerellä, Malakansalmessa ja Sumatran vesillä. Hän koki tuolloin alueen monet taifuunit ja myrskyt. Useissa kirjoissaan hän on sittemmin kuvannut ihmisten taistelua julmaa ja tunteetonta luontoa vastaan.
Tunnetuin näistä teoksista on vuonna 1900 ilmestynyt "Lordi Jim". Siinä hän kertoo pyhiinvaeltajia kuljettaneen laivan haaksirikosta Intian valtamerellä ja siitä epäilyttävissä oloissa pelastautuneen päällystön jäsenen, kirjan nimihenkilön, jälkikäteen kokemasta syyllisyyden tuskasta.Tapaninpäivän hyökyaalto iski juuri niille vesille, joita Conradkin purjehti ja kuten "Lordi Jimissä" nousevat tuska sekä kysymys syyllisyydestä myös runsaat sata vuotta myöhemmin etualalle ihmisten mielissä.
Kaakkois-Aasian luonnonkatastrofin jälkeen Suomen on vallannut kollektiivinen suru, mutta myös kasvanut yhteenkuuluvuuden tunne. Uhrien läheisten ja katastrofin itse kokeneitten pelastustoimiin kohdistuneen, ajoittain kiivaaseenkin arvosteluun on suhtauduttava vakavasti. Asianosaiset ovat kokeneet tulleensa hylätyiksi hädän hetkellä. Vähintä, mitä nyt on tehtävä, on suunniteltava katastrofivalmiudet uudelleen ja otettava laiminlyönneistä opiksi. Tästä on ulkoasiainministeriössä päätetty ja työ on täydessä vauhdissa. Rakentava arvostelu on paikallaan. Kohtuuttoman kritiikin edessä ei sen sijaan tarvitse taipua.
Tapaninpäivänä hätäpuhelinyhteydet pettivät pahan kerran niin Helsingissä kuin kriisialueellakin. Luotettavaa tietoa ei saatu, saati sitten voitu jakaa hätääntyneille. Kokonaiskuva tilanteesta ei ollut hetimmiten hahmotettavissa. Bangkokissa neljän lähetetyn virkailijan varassa toimiva Suomen suurlähetystö ei kyennyt vastaamaan kaikkiin massiiviset mittasuhteet saaneen katastrofin mukanaan tuomiin vaatimuksiin.
Bangkokista paikan päälle lähetetty konsuli saattoi kuitenkin aloittaa avustustoimintansa Phuketissa heti tapaninpäivän iltana. Bangkokin edustustosta käsin hoidetaan Thaimaan ohella kolmea muuta valtiota, Myanmaria (Burmaa), Kambodzhaa ja Laosia. Tällä kertaa näissä muissa maissa ei suomalaisia tiettävästi joutunut vaaraan.
Kun katastrofin mittasuhteet alkoivat hahmottua, ministeriön kriisikeskukseen Katajanokalle ja Bangkokin-suurlähetystöön ilmoittautui nopeasti vapaaehtoisia yli tarpeen. Osaavatkaan ihmiset eivät kuitenkaan voineet korvata puhelinjärjestelmän teknisiä puutteita. Väitteet siitä, että globalisaation hoitaminen nielisi kohtuuttomasti ulkoasiainministeriön voimia, ei tässäkään pidä paikkaansa.
Koetun katastrofin mittasuhteista kertoo se, että kun 11.9. 2001 Yhdysvalloissa tapahtuneen terroristihyökkäyksen jälkeen ministeriön hätäpuhelimiin tuli 3 000 soittoa, niitä tuli Kaakkois-Aasian kriisin akuutin vaiheen aikana lähes 70 000.
Asetettu tutkijalautakunta käy tuoreeltaan koko operaation ja tehdyt ratkaisut läpi. Kokonaiskuva on saatava hahmotetuksi jälkikäteen mahdollisimman nopeasti ja täysmittaisesti sekä esiintyneet puutteet kirjatuksi.
Tämä työ ei tarkoita sankareitten ja syyllisten etsintää. Niittenkin viranomaisten ja organisaatioiden työntekijöiden joukossa, joita on kovimmin arvosteltu, on myös sankareita. Kanssaihmisiä, jotka ovat auttaneet paikan päällä tai kotimaassa vuorokaudet ympäri monasti kaoottisissa oloissa ja vapaaehtoisina. Kuten ei elämässä yleensä, ei myöskään Kaakkois-Aasian luonnonkatastrofin osalta kuva ole mustavalkoinen.
Katastrofin jälkeisessä kriisiorganisaation toiminnan arvioinnissa tulee ottaa kotimaisen toiminnan lisäksi huomioon myös pohjoismaiden ja EU-maiden yhteistoiminta ja laajempi kansainvälinen näkökulma. Lamavuosien aikana ohennettua edustustoverkostoamme etenkin turistien suosimissa kaukomaissa tulee vahventaa muun muassa käyttämällä paremmin hyväksi myös pohjoismaista yhteistyötä. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi sijoittamalla suomalaisia virkailijoita Ruotsin tai jonkin muun pohjoismaan edustustoihin niissä maissa, joissa emme itse ole läsnä. Vastaavasti voimme tarjota muille Pohjoismaille palveluksiamme siellä, missä olemme edustettuina, mutta muut eivät.
Euroopan unionin osalta on perustuslaillisen sopimuksen myötä alettu pohtia myös yhteisen ulkosuhdepalvelun luomista. Vaikka se on suunniteltu ensi sijassa poliittisten tavoitteiden pohjalta, järjestely voisi tuoda pienemmille jäsenmaille etuja hädänalaisten kansalaisten auttamiseksi etenkin kannaltamme syrjäisissä maailmankolkissa.
Niin ikään on herätetty henkiin ajatus yhteisestä siviilikriisi- tai pelastusjoukosta, joka olisi käytettävissä lyhyelläkin varoitusajalla. Kaakkois-Aasian katastrofin yhteydessä EU-maitten välinen koordinaatio oli akuutin alkuvaiheen aikana vähäistä. Tässäkin on itsetutkiskelun paikka.
Kaakkois-Aasian katastrofin pelastusoperaatioihin on eri puolilla maailmaa kohdistettu arvostelua. Keskeinen syytös on ollut, että viranomaiset ovat vitkastelleet uhrien auttamisessa, eivätkä ole alunpitäen tajunneet katastrofin mittasuhteita.
Tämän vuoksi on kunnia-asia, ettei uhrien läheisten ja tuhon kokeneitten avustamisessa, hävityksen kohteeksi joutuneiden maiden ja alueiden jälleenrakentamisessa ja humanitäärisen avun toimittamisessa vitkastella ja että tämän operaation mittasuhteet oivalletaan vuosiksi eteenpäin. Olihan kysymyksessä, kuten Le Monde kirjoittaa, yksi ihmiskunnan historian suurimmista katastrofeista.