Lumijokinen kansanedustaja Kyösti Karjula sai tavanomaisuudesta poikkeavan tehtävän, kun pääministeri Matti Vanhanen asetti hänet viime keväänä alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysmieheksi. Työn nimi, Vaurastuminen kansallisena velvollisuutena, kertoo asian tärkeydestä. Suomen suuria kysymyksiähän on se, miten selviämme ikääntymisen aiheuttamista kasvavista kustannuksista.
Karjulan viime viikolla tilaajalle luovuttamana selvitys ei ole ensimmäinen, jossa käydään läpi suomalaista innovaatiotoimintaa, pohditaan yrittäjyyttä ja sen pullonkauloja sekä tehdään esityksiä nykytilanteen korjaamiseksi. Raportin vahvuudeksi voi lukea sen, että toimenpide-ehdotukset ovat valtaosin konkreettisia.
Harkinnan arvoinen on esitys 30-40 alueellisesta innovaatiokeskuksesta. Niiden kautta pienetkin yritykset saisivat nykyistä helpommin tietoa maailmanlaajuisista markkinoista ja kilpailuista. Aina parempi, jos keskusten synnyttämiseksi ei tarvitse luoda raskasta byrokratiaa tähänastisten hallinto- ja järjestörakenteiden päälle.
Järkevältä vaikuttaa myös ajatus akateemisesta oppisopimuskoulutuksesta. Työelämän ja korkeakoulujen lähentyminen on kummankin osapuolen ja lopulta koko yhteiskunnan etu.
Yrittäjyyden halun synty on oppimis- ja asennekysymys, mutta ei vain sitä. Sen raporttikin tunnustaa, kun se ehdottaa starttirahan kaksinkertaistamista. Käytännössä kyse on starttirahakauden jatkamisesta vuoden mittaiseksi. Voi arvioida, että vailla aiempaa kokemusta yrittäjäksi lähtevälle pidennys olisi tervetullut. Jos se edistää elinkelpoisten yritysten syntyä, tuki palaa yhteiskunnalle ajan mittaan verotuloina.
Karjulan selvitys sisältää runsaasti suunnittelu- ja kehittämisraporteille tyypillistä, vaikeasti avautuvaa uudiskieltä, jonka käyttö herättää paikoitellen torjuntaa. Selvitysmiehen kunniaksi pitää kuitenkin sanoa, että hän on laatinut raporttiinsa selventävän sanaston siitä, mitä työn avainkäsitteet merkitsevät. Saman tavan soisi leviävän laajemmallekin mietintöjen, raporttien ja selvityksen tekijöiden joukossa
Tällaisilla selvityksillä on vaarana, että ne unohtuvat hyllylle tai jauhautuvat byrokratian rattaisiin ilman näkyviä seurauksia. Pitää toivoa, ettei Karjulan työlle käy näin. Siinä on hyviä aineksia. Pääministeri Vanhasen ensikommenttien perusteella voi päätellä, että ainakin osaan ehdotuksista voidaan tarttua nopeastikin. Käytännössä päävastuu siirtyy kuitenkin seuraavalle hallitukselle.
paakirjoitus@kaleva.fi