Jorma Hynnisen loistelias ura alkoi jo 1960-luvulla. Hänellä jos kenellä on taiteellista perspektiiviä sitoa 21 Oskar Merikannon (1868-1924) yksinlaulua kokonaisuudeksi.
Pianisti Ilmari Räikkösen kanssa Hynninen loi Oulunsalossa näistä vanhoista ihmiselon pienoismalleista kertomuksen, josta jokainen saattoi halutessaan löytää oman peilikuvansa.
"Oi sinä elämän nuoruus, ihmisen ihanin aika!" ja toisessa päässä janaa "käy kirkkomaata illoin vanhat mummot".
Lähes salintäyteinen yleisö osoitti konsertin loputtua suosiota seisaaltaan. Kansallisbaritoni oli osoittanut nuoren pianistinsa kanssa, kuka on todellinen stara, vaikka kaikki ylimääräinen egoismi Hynnisellä on aikoja sitten väistynyt laulutaiteen tieltä.
Konsertti kysyi puhtaasti fyysistäkin jaksamista. Merikannon sävellykset ovat periaatteessa yksinkertaisia, mutta näin suurena ryppäänä ne vaativat laulajalta paljon: paitsi fortekestävyyttä myös kykyä herkkään puoliohenteiseen tunnelmointiin hengityksen tasaannuttua.
Hynninen onkin 2000-luvulla löytänyt taiteeseensa uutta energiaa. 66-vuotias laulaja on muun muassa kiinnitetty kesäksi 2008 Savonlinnan oopperajuhlille Giuseppe Verdin Rigoletton nimirooliin, kun tapahtuman uusi taiteellinen johtaja samanaikaisesti ajaa vähäisempiä kotimaisia kykyjä kortistoon.
Hynnisen uraa selvästi häiritsivät 1980-luvun lopulla Suomen Kansallisoopperan johtajan työt ja sen jälkeen muun muassa Savonlinnan taiteelliset johtotehtävät vuoteen 2002 asti.
Nyt laulu raikaa, ja vieläpä lisääntyneellä elämäntunteella. Hynnisen ääneen on ikä tuonut vuotoisuuden huntua, mutta hioutunut laulutekniikka ja nimenomaan tulkinnallinen kypsyys, silkka elämänkokemus, painavat vaakakupissa enemmän.
Konsertissa tunteen kuohut sekä herkemmät pienoiskuvat vaihtelivat harkitusti. Elämänkaari-teemaa ei tarvinnut kenellekään erikseen selittää, eikä painaa laulujen sanoja käsiohjelmaan; kaikki tarpeellinen kuului musiikissa ja selvästi äännetyissä teksteissä.
Asteikko alkoi paitaressun paijauksesta ja kuohui voimakkaimmillaan sellaisissa ikisuosikeissa kuin Miksi laulan, Merellä ja Myrskylintu.
Balladi Ilmari Kiannon sanoihin, samoin kuin Teitä siunaan (Ida Granqvist) ja Käsittämätön Jumala (Omar Khayam) edustivat harvemmin esitettyä Merikantoa.
Myrskyjen laannuttua Konsertti hiljentyi toisella puoliajalla jumaltunnelmiin kirkkomaalle, kunnes nousi sen jälkeen vielä ylistykseen Elämälle.
Ilmari Räikkösen liedpianismi oli estottomuudessaan ihastuttavaa. Hän uskalsi mennä niin lähelle rymistelyn rajoja, ettei Hynninen voimakkaimmillaankaan saanut kahdenvälistä tasapainoa horjumaan.