Ehdotus turvamiesten sijoittamisesta kouluihin on vielä liioittelua. Se ei ole tarpeen, mutta väkivalta on jo pesiytynyt kouluihin, ja sen kitkeminen on kovin työlästä.
Suomessa on totuttu pyörittelemään epäuskoisina päätä sille, että joissakin maissa on tarvittu turvamiehiä kouluihin ja että oville on jopa hankittu metallinpaljastimia. Täällä kun opetustulokset ovat tutkimusten mukaan maailman parhaita, ja moni ulkomaalainen on tullut Suomeen ihmettelemään kouluidylliä.
Mutta tässäkin kuvassa on säröjä, ja ne ovat pahenemassa. Opettaja-lehden päätoimittaja Hannu Laaksola tarttui arkaan asiaan kirjoittaessaan lehdessään oppilaiden häiriökäyttäytymisen ja fyysisen väkivallan määrän lisääntymisestä.
Tilastot kertovat Helsingissä 150 väkivaltatapauksesta puolen vuoden sisään, mikä on nelinkertainen muutos viiden vuoden takaiseen tilanteeseen. Koko valtakunnan vertailulukuja ei ole. Sellaisten laatimisen pitäisi olla opetushallituksen tai ammattiliitto OAJ:n ohjelmassa pikaisesti.
Laaksolan mukaan moni opettaja on joutunut sairaslomalle tai ennenaikaiselle eläkkeelle henkisen ja fyysisen väkivallan seurauksena. Hän pohtii, onko Suomessakin hankittava turvamiehiä kouluihin.
Siihen pisteeseen meneminen olisi käsien nostamista pystyyn. Suomeen sopivampi toimintatapa on yrittää hoitaa ilmiön syitä, ei seurauksia. Silloin tosin joudutaan menemään jo melkoisen syvälle yhteiskunnan nykyilmiöihin.
Helsingin Sanomissa haastatellut opettajat ovat huomanneet väkivallan lisääntyneen erityisesti nuorempien, 7--12-vuotiaiden lasten keskuudessa. Yleisen levottomuuden ja erilaisten pahempienkin häiriöiden lisääntyminen on tuttua kautta maan, päivähoitoa myöten.
Helsingin tilastoissa näkyvä väkivallan nelinkertaistuminen viidessä vuodessa on hätkähdyttävän raju muutos, ja sellaisen syiden selvittäminen on erittäin tärkeää. Kun puhe on pienistä lapsista, taustalla täytyy lähes poikkeuksetta olla ongelmia kasvuympäristössä.
Tilastollinen tosiasia on, että alkoholin hinnan alentumisen myötä alkoholista johtuvat sosiaaliset ongelmat ovat viime vuosina selvästi lisääntyneet. Monissa pienten lasten perheissä ja yksinhuoltajaperheissä toimeentulo saattaa muutenkin olla hyvin tiukalla. Jos siihen liittyy vielä liiallinen päihteiden käyttö, on selvää, että lasten olot eivät ole hyviä.
Muitakin selityksiä voi hakea. Työelämän kiireet ja paineet saattavat olla sellaisia, että vanhemmilta jää aikaa lapsille aivan liian vähän. Elämästä on muutenkin tullut kiireistä ja sirpaleista, vaikka pienet lapset tarvitsevat ennen muuta aikaa ja rauhaa.
Monet vanhemmat ovat liiaksi jättäneet kasvatusvastuuta päivähoidon ja koulun varaan, vaikka oikean ja väärän aakkoset on opittava juuri kotona. Jos väkivalta pääsee kouluihin asti, sitä ei saa väheksyä tai katsoa läpi sormien. Kotien ja koulujen hyvä yhteydenpito on entistäkin tärkeämpää. Pulmana vain on, että usein tuohon yhteydenpitoon osallistuvat tosissaan vain ne perheet, joiden lapsilla ei mitään ongelmia ole.
Väkivaltaisia raivon puuskia saava lapsi ei ole koulun aikaansaannos, mutta koulussa opettajat ja muut oppilaat joutuvat kokemaan seuraukset. Tällöin opettajien tehtävänä on tehdä tiettäväksi, mitä kouluissa oikein tapahtuu. Vastauksena tähän huutoon ei voi olla turvamiesten lähettäminen vaan syiden etsiminen, niin työlästä kuin se ehkä onkin.