Hiihtäjä Mona-Liisa Malvalehdon, 19, torstaiaamu Ruotsin Sollefteåssa oli samanmukaisesti toivoa täynnä.
Nuoren rovaniemeläisen päässä jyskytti kaksi asiaa: epäonnistuminen tiistain yhteislähdössä (9:s) ja - voittopuolisesti - uuden päivän tarjoama mahdollisuus.
Malvalehto tarttui tilaisuuteen, luisteli liukkaasti ja vei 5 kilometrin maailmanmestaruuden. Voittomarginaali oli hulppeat 25,8 sekuntia.
Loppulaskut
varman päälle
"Nälkä oli - jos niin voi sanoa - melkoinen. Tiistaina suksivalinta meni pieleen, mutta tänään kaikki toimi. Parempaa fiilistä ei voisi toivoa", juhlahumun keskeltä puhelimeensa vastannut Malvalehto kiteytti.
"Uran paras saavutus", Malvalehto jatkoi.
Mestaruusjahtiin Malvalehto sai hyvät eväät, sillä lähtölistasta oma nimi löytyi viimeisestä sarakkeesta.
Malvalehto tiesi kilpakumppaniensa tilanteen koko ajan ja osasi säätää matkavauhtinsa sopivan kovaksi.
Kilometri ennen maalia eroa Venäjän Jekaterina Vorontsovaan oli jo 20 sekuntia. Lopussa ero vain kasvoi. Kolmanneksi kiilasi Vorontsovan maannainen Jelena Plotzskaja.
"Pari laskua otin aika varovasti. Voitosta olin varma vasta loppusuoralla", Malvalehto kertasi viimeisen viidenneksen vaiheita.
Pirjo Mannisen suksenjäljillä
Malvalehdon valmentajana toimii Pirjo Mannisen Jorma-isä.
Yhtäläisyydet Manniseen eivät lopu tähän, sillä molemmat hiihtäjättäret edustavat Ounasvaaran Hiihtoseuraa ja kumpikin on sprinttihiihdon hallitseva maailmanmestari: Manninen aikuisten puolella ja Malvalehto nuorissa.
Rovaniemen kovan sprinttitrion täydentää Pirjon veli Hannu Manninen.
"Nuoruuden yleisurheiluharrastus kehitti varmasti nopeusominaisuuksiani. Jos asiaa miettii vähän yleisemmällä tasolla, niin jokainen meistä on tehnyt paljon töitä. Ihmelääkkeitä ei ole", Malvalehto puntaroi OHS:n hiihtäjien menestystä.
Myös pitkät matkat kiinnostavat
Mannista Malvalehto ei ole vielä onnistunut voittamaan - ei loppukirissä, eikä pitemmilläkään matkoilla.
"Mutta eiköhän se päivä vielä koita. Ainakin itse uskon niin", Malvalehto virnuilee.
Viime talvena voittamaansa MM-kultaa Malvalehto puolustaa lauantaina.
"En halua leimautua pelkäksi sprinttihiihtäjäksi. Maailmancupissa pitkät matkat ovat kulkeneet ihan kohtuullisesti."
Tammikuussa Otepään 15 kilometrillä (p) Malvalehto sijoittui 27:nneksi. Marraskuussa Rukan kympillä (p) sijoitus oli sama.
Poikkeuksellisen
lahjakas nuori nainen
Malvalehto on monessa suhteessa poikkeuksellinen nuori nainen.
Poikkeuksellinen siksi, että kahden henkilökohtaisen maailmanmestaruuden jatkoksi Malvalehto on voittanut Hopeinen ja Kultainen harmonikka -kilpailut (1993 ja 1999).
Harmonikkaharrastus on edelleen voimissaan.
"Aina vapaa-ajalla tulee soiteltua, ja jos kalenterista löytyy tarpeeksi tilaa, voin käydä heittämässä myös kunnon keikan", Malvalehto sanoo.
Mestaruusjuhlissa Säkkijärven polkka ei kuitenkaan raikunut.
"Harmonikka jäi tällä kertaa kotiin, mutta eipä tuo haittaa."
Ei niin.
MM-kulta on taskussa, ja Mona-Liisa hymyilee taas - aivan kuten lähes täydellinen etunimikaima Leonardo da Vincin kuuluisassa taulussa.