Pääkirjoitus

Hyl­je­va­hin­ko­ja kor­vat­ta­va ja tor­jut­ta­va

Harmaahylkeestä eli hallista on tullut yhä pahempi riesa Suomen merialueilla kalastaville. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Itämerellä on noin 18 000 harmaahyljettä, niistä noin 8 000 lounaisrannikon tuntumassa. Määrä on kasvanut kymmenen vuoden kuluessa kymmenisen prosenttia. Halli levittäytyy kaiken aikaa yhä pohjoisemmaksi.

Harmaahylkeestä eli hallista on tullut yhä pahempi riesa Suomen merialueilla kalastaville. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Itämerellä on noin 18 000 harmaahyljettä, niistä noin 8 000 lounaisrannikon tuntumassa. Määrä on kasvanut kymmenen vuoden kuluessa kymmenisen prosenttia. Halli levittäytyy kaiken aikaa yhä pohjoisemmaksi.

Täysikasvuinen harmaahylje syö noin 3 000 kiloa kalaa vuodessa. Paikoitellen se harventaa kalakantaa jo haitallisesti. Kilpailu saaliista kalastajien kanssa ei olisi kuitenkaan kovin harmillista, elleivät hallit myös repisi pyydyksiä. Ne tulevat kuin herkuttelemaan verkkoihin juuttuneilla kaloilla.

Suomi onkin hakenut EU:lta tukea harmaahylkeiden kalastajille aiheuttamiin vahinkoihin. Jo tähän mennessä tukea on saanut hylkeen kestäviin rysiin, mutta kaikki kalastus ei ole rysäpyyntiä. Suomi haluasikin täydestä syystä tukea myös muihin pyydyksiin. Tukea maksetaan sekä Suomen valtion budjetista että EU:n yhteisestä kalatalousrahastosta.

Hylkeen kestävät pyydykset tulevat kalliiksi. Esimerkiksi rysät täytyy tehdä samasta aineesta kuin luotiliivit, mikäli haluaa estää hyljettä tuhoamasta niitä. Ensimmäisestä kahdesta hylkeen kestävästä rysästä saa korvausta 70, seuraavista 50 prosenttia. Investointi on kallis, mutta nykyisten hyljemäärien keskellä rysäpyynti ei kalastajien mukaan muuten onnistu.

Harmaahyljettä saa metsästää toisin kuin Pohjanlahdella uiskentelevia noin kuutta tuhatta norppaa eli kiehkuraishyljettä. Norppa on rauhoitettu.

Suomessa on myönnetty lähes 700 hallin metsästyslupaa, Ahvenanmaalla ja Ruotsissa muutamia satoja. Kannan kurissa pitäminen metsästyksen turvin on kuitenkin osoittautunut tehottomaksi. Huomattava osa ampumisluvista jää käyttämättä. Hylkeen metsästyksestä kiinnostunut ja tehokkaat menetelmät osaava sukupolvi on loppumassa. Riistanhoitopiireillä ja metsästysyhdistyksillä olisi mahdollisuus innostaa jäseniään perehtymään uusvanhan saaliseläimen kaatoon.

Edes harmaahylkeen itsensä hyvinvoinnille ei ole onnekasta se, että laumat käyvät suuriksi. Taudit leviävät tiheissä kannoissa helposti. Se on jo nähty muun muassa Ruotsin rannikolla. Ravinnon niukkuuskin alkaa haitata joillakin alueilla. Siksikin kohtuullinen metsästys olisi aiheellista sallia.