Rivit ovat harvenneet ja askelta avittaa rollaattori, mutta keskuudessamme elää noin 32 000 rintamamiestä ja -naista. Nykyiset iäkkäät veteraanit kuuluvat itsenäisen Suomen ensimmäiseen nuorisosukupolveen kuten Tyrjän rykmenttiin kuulunut valistusupseeri, akateemikko Matti Kuusi huomautti puhuessaan ensimmäisen veteraanipäivän juhlassa 27 vuotta sitten.
Tasavallan nuoret olivat olleet ylpeitä Suomesta, jota ei hallinnut tsaari eikä kuningas. Historia kuitenkin asetti sukupolvelle kovimman mahdollisen koettelemuksen, sodan. Heidän parhaat vuotensa kuluivat kotimaan puolustamiseen 1939–45. Eivätkä he säästelleet voimiaan sotia seuranneessa jälleenrakennuksessa, johon he osallistuivat pitkälle 1980-luvulle.
Entisten nuorten elämäntyölle ja kokemuksille on syytä antaa kaikki arvo. Aina niin ei ole ollut.
Veteraanienkunnioitus oli ulkopoliittisesti arveluttavaa Suomessa vielä 1980-luvulla, vähän aikaa sitten. Veteraaneille ei voitu Neuvostoliiton poliittisen uhan vuoksi osoittaa sitä arvostusta, jonka he olisivat kansan hiljaisen enemmistön mielestä ansainneet. Naapurin suurvalta näki suomalaisissa veteraaneissa vihollisensa, olihan Suomi taistellut myös Neuvostoliittoa vastaan.
Vaikka veteraanit toimivat järjestöineen yhteiskunnassa avoimesti, valtiovalta käsitteli veteraaniasiaa arkaillen, kuin nurkkaan lakaisten. Rintamalla taistelleet kohtasivat yksilöinä usein epäkunnioitusta ja suoranaista halveksuntaa. Nuorempi polvi saattoi moittia ja syyllistää heitä toisesta maailmansodasta ja taistelusta ”rauhanomaista” Neuvostoliittoa vastaan.
Vääristynyt suhtautuminen katkeroitti. Veteraanit huomasivat, että on parempi vaieta tai kertoa tuntemuksistaan vain omien parissa. Merkittävä osa ihmisten kokemuksista jäi pimentoon. Seurauksena Suomi joutui polkemaan omaa totuuttaan.
Veteraanien arvostus alkoi kasvaa 1980-luvun puolivälissä, jolloin valtiovalta virallisti veteraanien erityisaseman suomalaisessa yhteiskunnassa. Eläkkeet ja tuet paranivat, kuntoutus saatiin vauhtiin.
Veteraanipäivää vietettiin ensimmäisen kerran toukokuussa 1987 osana Suomen 70-vuotisjuhlia. Päivälle loi kunnioittavan sävyn, että se pidettiin Lapin sodan päättymis- ja rauhan alkamispäivänä. Päivästä muodostui perinne.
Arvon palauttamiseen vaikutti myös sodanjälkeisen poliittisen asetelman muutos.
Neuvostoliiton johtoon oli vuonna 1985 tullut uudistusmielinen Mihail Gorbatšov. Vapaamman politiikan ansiosta useat Euroopan sosialistiset maat alkoivat julkistaa menneisyyden hirmutekoja ja ihmisoikeusloukkauksia. Viron ja muiden Baltian maiden miehityskohtalo avautui viiltävässä valossa.
Tuolloin moni suomalainen havaitsi, millaiselta yksinvaltaiselta yhteiskuntakokeilulta rintamalla taistelleet nuoret miehet ja naiset olivat maan pelastaneet.
Heitä ymmärrettiin viimein kiittää.
Pääkirjoitus