Miia Tervon Hylje kilpailee Tampereen elokuvajuhlilla sekä kotimaisessa että kansainvälisessä sarjassa. Filmi on kuvattu Suomen Lapissa ja Fiji -saarilla.
Hylje on runollinen filmiessee nuoresta naisesta, joka kävi sairaalassa. Hänellä oli mukanaan pieni muovihylje. Hylje matkusti myöhemmin Fiji-saarille yhdessä päähenkilön pikkuhousujen ja hammasharjan kanssa.
Filmi on hauskan liikuttuneesti intiimi. Pohjoisen nuori nainen pukeutuu paksuihin alusvaatteisiin ja ajaa potkurilla. Porot juoksevat, päähenkilö porisee hiljaa itsekseen. Ja äkkiä nähdään äimistyttävää lämpöä Fijin lasten kasvoilla.
Hylkeen huumori on liikuttunutta; haikea ihmettely ja hillitty ihmettelemättömyys kohdistuvat yhtä hyvin tuttuun kuin tuntemattomaankin maailmaan.
Hillitty ja maltillinen
Rovaniemen maalaiskunnassa varttunut Tervo kuvasi Hylkeen Fiji-osuuden itse. Lapissa kameran varressa oli Hanneriina Moisseinen. Hän on Juminkeon nuori taiteilija, sama nainen, joka piirsi viime vuonna ilmestyneet Vienan eroottiset tarinat sarjakuviksi.
"Hanneriina kuvaa vaistonvaraisesti ja kauniisti. Hänellä on Hylkeessä sama hillitty ja maltillinen ote kuin sarjakuvissaan. Teemme ensi kesänä yhteistyötä Karjalassa", Miia Tervo kertoo.
Tervojen suku on Laatokan Karjalasta. Karjalan menetys satuttaa karjalaisten jälkeläisiä melkeinpä kipeämmin kuin vanhoja karjalaisia itseään. Miia pystyi käymään rajan takana vasta 25-vuotiaana. Karjalasta tuli toivon paikka.
"Karjala tulee mieleen aina, kun kaupunkielämä alkaa painaa Suomessa sietämättömästi."
"Välinpitämättömyys, epäherkkyys ja henkinen laiskuus ovat täkäläisen kaupunkielämän kulmakiviä. Elämässä on huono tempo. Sisäinen ja ulkoinen rytmi eivät sovi yhteen. Ulkoa tuotu keinotekoinen rytmi yritetään tehdä sisäiseksi rytmiksi."
Rovaniemen Muurolassa rytmit ovat vielä jotenkin kohdallaan. "Tietysti siellä on elämässä myös tympeitä puolia, mutta ihminen ei ole kokonaan erossa luonnosta."
Kesän 2005 Tervo vietti Vuokkiniemen runopitäjässä. Hän otti harjoituskuvia Remusjeveista. Santra Remsujeva on 92-vuotias ja Ira Remsujeva on viisivuotias.
Buabo opettaa vunukalle karjalaisia lauluja. Mutta miten ne Karjalan rytmit oikein menevätkään? Eikö siellä vallitse miesten juoppous ja paha mieli?
"Kyllä. Mutta luonnon tempoa on silti ihmisissä. Santran poika löysi Miinan ja meni naimisiin. Hän lopetti juomisen ja aloitti rakastamisen. Syntyi Ira, iltatähtien iltatähti."