SM-liiga
Oulu Se oli lähes täydellinen sankaritarina. Ja näin tuo tarina olisi päättynyt:
Kärppien kapteeni Ilkka Mikkola pokkaa Kanada-maljan SM-liigan toimitusjohtajalta Jukka-Pekka Vuoriselta ja ojentaa sen Raksilan huutomyrskyssä suoraan joukkuekaverilleen. Kyynelehtivä jääsoturi Vesa Viitakoski punnertaa 15,9 kiloa painavan palkinnon suorille käsille ja tuulettaa rajummin kuin koskaan. 20 vuotta ja yli 800 ottelua kestänyt maljajahti on saanut ansaitsemansa lopun...
...ja sitten takaisin tylyyn todellisuuteen.
Viime keväänä Viitakosken ja hänen unelmansa tielle tuli ilmiö nimeltä JYP. Risto Dufvan johtama keskisuomalainen lätkäarmeija vesitti konkarihyökkääjän kultaunelman.
Viitakoski, 38, tietää pelin hengen. On mahdollista, ettei hän saa enää koskaan yhtä hyvää tilaisuutta mestaruuden voittamiseen.
"Pienestä se oli kiinni. Mestaruus... Se on se mun iso tavoite ja juttu, mikä laittaa mut edelleen tekemään hommia joka päivä."
Viisi hammasta
vaatimaton hinta
Jos mestaruudet jaettaisiin työmäärän perusteella, olisi Viitakoski jo Ilkka Mikkolan veroinen kahdeksan kultamitalin velho. Viitakoski - jos joku - kuuluu ammattikuntansa suurimpiin työn sankareihin.
Viitakoski on SM-liigan Jussi Koskela. Hänen suonsa on vastustajan maalinedusta ja kuokkansa komposiittimaila.
"Kyllä tää mun ura kulminoituu just siihen työn tekemiseen. Ja kun 12 vuoden ajan katteli Ilveksessä Raipea (Raimo Helminen) vierestä, niin oivalsi, että ainoa asia millä voi pärjätä ja pelata vielä vanhempanakin, on kova, arkinen työnteko", Viitakoski hymähtää.
Viitakosken roolin vaatimukset ovat poikkeuksellisen kovat. Parhaalla maalintekosektorilla operoivalle hyökkääjälle on tarjolla vain kipeitä mailaniskuja ja mustelmia.
Toisinaan vastustajan maila on tehnyt tuttavuutta Viitakosken purukaluston kanssa.
"Viisi hammasta on mennyt, kaksi ylhäältä ja kolme alhaalta. Mutta kun on näin monta vuotta pelannut ja näin pienillä vammoilla päässyt, niin se ei tunnu missään."
Ikimuistoinen ilta
Hakametsässä
Viime vuoden maaliskuu oli Viitakoskelle jatkuvaa tunnemyrskyä. Ensin Viitakoski saatteli kiekkoeläkkeelle pitkäaikaisen ystävänsä Raimo Helmisen.
Ilves-legendan ura päättyi Kärpät-puolivälieräsarjan kuudennen ottelun jatkoaikatappioon. Viitakoski todisti Helmisen tunteikkaita jäähyväisiä aitiopaikalta. Hakametsän hallin huutomyrsky on yksi Viitakosken uran sykähdyttävimpiä kokemuksia.
Ottelun jälkeen Viitakoski halasi Helmistä Ilveksen pukukopissa. Suuri yleisö näki herkän hetken Helmisestä tehdyssä tv-dokumentissa.
"Oli uskomatonta pelata niin pitkään niin hienon pelaajan kanssa. Teimme Raipen kanssa vuosikaudet töitä välillä suurissakin vaikeuksissa olleen Ilveksen eteen."
Ilves kiitti pitkäaikaista työntekijäänsä erikoisella tavalla.
Helmisen lopetuspäätös oli kaikkien tiedossa. Yllätys sen sijaan oli, että samalla ovenavauksella Ilveksestä lähti myös Viitakoski.
"Kyllä mun piti päättää ura Ilveksessä, mutta asiat menivät niin kuin ne menivät. Ei siitä ainakaan hyvä fiilis jäänyt."
Ilveksen ratkaisu oli Kärppien ja ennen Viitakosken onni.
Oulussa hänellä on aito mahdollisuus mestaruuden voittamiseen.
Taistelu vakuutti
Raksilan yleisön
Kärpissä Viitakoski ei ole saanut mitään ilmaiseksi. Kun uusi kausi alkoi, Viitakoski oli kriittisen tarkkailun alla.
Harva uskoi, että konkarilla olisi Kärpille mitään annettavaa. Kriittiset äänenpainot voimistuivat, kun Viitakoski pelasi syksyn nelosketjussa ilman mainittavia tehoja.
"Ymmärrän kyllä, että fanit vähän ihmettelivät hankintaani. Mutta ei minua hommattu Ouluun Pesosen (Janne) tai Hyvösen (Hannes) korvaajaksi. Siihen rooliin olisin ollut väärä kaveri."
Maalit eivät ole paras mittari Viitakosken työn laadun arviointiin. Parhaiten veteraanin arvon ymmärtävät joukkuekaverit, joille Viitakoski raivaa kaukalossa tilaa.
Kärppien sekatyömies saa paljon vastuuta erikoistilanteissa. Ylivoimalla Viitakoski toimii maskimiehenä ja yrittää lapioida irtokiekkoja verkkoon. SaiPa-kasvatti kuuluu myös alivoimapelin erikoisosaajiin.
Jääsoturin tinkimätön asenne teki lopulta vaikutuksen myös Raksilan kriittiseen yleisöön. Suurin tunnustus oli Kärppien fan clubin valinta vuoden pelaajaksi.
"Kai se näkyi faneille, että halusin auttaa joukkuetta ja tulin tekemään hommia tosissani. Ettei se Viitakoski ollutkaan vanha mies, joka tuli Ouluun vain purjehtimaan viimeiseksi kaudekseen", Viitakoski aprikoi.
Viime kevään finaalisarjassa kiekko-Suomen sympatiat olivat pitkästä aikaa Kärppien puolella. Eniten asiaan vaikutti JYP-luotsi Risto Dufvan pöyhkeä käyttäytyminen, mutta osansa oli myös Viitakosken ympärille rakennetulla sankaritarinalla.
Tarina lähti kunnolla lentoon, kun Viitakoski pelasti Blues-välieräsarjan ratkaisupelissä Kärpät jatkoajalle.
Maailman
hienoin työ
Oulun ja Tampereen välinen rataosuus on tullut Viitakoskelle tutuksi. Hyökkääjän perhe asuu edelleen Tampereella.
Viitakosken suurimpia faneja ovat hänen lapsensa. Valtteri, Roosa ja Artturi seuraavat isänsä otteita tarkasti.
"Kun pelasimme viime kaudella Tampereella, oli Artturilla vielä kotoa lähdettäessä Kärppien fanipaita päällään. Hallin pihassa paita oli kuitenkin lähtenyt päältä pois. Artturin mukaan Ilves-hallissa ei voinut pitää kärppäpaitaa."
Perheenpään seuranvaihdoksen aiheuttama hämmennys ei kestänyt pitkään.
"Aika ahkerasti Artturi kärppäpaidan kanssa jo kulkee", Viitakoski naurahtaa.
Viitakosken maailma romahti hetkellisesti kesällä 2003, kun perheen esikoisella Valtterilla todettiin imusolmukesyöpä. Valtteri selvisi elämänsä kovimmasta taistelusta voittajana.
"Valtsu on täysin terve. Asiat menivät silloin niin hyvin kuin ne voivat mennä."
"Haluan ajatella, että jo ennen Valtterin sairastumista mää olin jalat maassa -tyyppi. Mutta kyllä asiat loksahtavat tuon kokemuksen jälkeen entistä helpommin oikeisiin mittasuhteisiin. Häviöt jääkiekossa ovat aika pieniä juttuja oikeasti merkityksellisten asioiden rinnalla", Viitakoski huomauttaa.
Viitakoski on ansainnut elantonsa jääkiekkoilijana 22 vuoden ajan.
"Jos perhettä ei oteta lukuun, jääkiekko on antanut mulle elämässä lähes kaiken. Mun mielestä tää on maailman hienoin työ."
Mustelmista, murtumista, ruhjeista ja viidestä katkenneesta hampaasta huolimatta.