Termi hybridiuhka on muutaman viime vuoden aikana noussut Suomessakin taajaan käyttöön. Yhtenä sysäyksenä toimi Venäjän keväällä 2014 toimeen panema Krimin haltuunotto, joka aloitettiin tunnuksitta toimineiden erikoisjoukkojen operaatiolla.
Hybridiuhkiin lasketaan kuitenkin monenlaisia muitakin valtioihin kohdistuvia vaikutus- ja horjutusyrityksiä, esimerkiksi tietoliikenteen häirintä, informaatiovaikuttaminen, verkkovakoilu tai taloudellinen vaikuttaminen.
Suomikin on joutunut tällaisten yritysten kohteeksi. Venäjän ennakoimatonta päätöstä päästää viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa turvapaikanhakijoita Suomen pohjoisille raja-asemille on vaikea tulkita muuksi kuin vaikuttamisyritykseksi, muistutukseksi siitä, millaisia ongelmia Venäjä voi halutessaan Suomelle aiheuttaa.
Vahvistuva uhka on havahduttanut myös Euroopan unionin. Sen seurauksena Suomi saattaa hyvinkin saada EU:n yhteisen osaamiskeskuksen, jonka tehtävänä on torjua ja tunnistaa hybridivaikuttamista.
Suunnitelmat ovat toistaiseksi hahmotelmia mutta kuitenkin idea-astetta pitemmällä. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan itse keskus olisi alkuvaiheessa pienehkö, neljästä kuuteen hengen sihteeristö. Budjettikin olisi vain noin kaksi miljoonaa euroa vuodessa.
Merkittävää kuitenkin on, että jo toistakymmentä maata on ilmaissut alustavan tukensa keskukselle. Koska sen on tarkoitus toimia verkostomaisesti, omien työntekijöiden määrän ei tarvitse ollakaan valtava.
Huomionarvoista on myös se, että vihreää valoa näyttäneiden maiden joukkoon kuuluu myös Naton isoja jäsenmaita, jopa Yhdysvallat. Näin siitä huolimatta, että Natolla ja Yhdysvalloilla on jo olemassa omat osaamiskeskuksensa, kuten Natolla kyberturvallisuuskeskus.
Keskuksen tulo Suomeen johtuu ilmeisesti paristakin seikasta. Ensinnäkin Suomi oli hyvissä ajoin liikkeellä sen jälkeen kun EU kehotti tiedonannossaan jäsenmaita harkitsemaan mainitunlaisen keskuksen perustamista.
Jos keskus tulee Suomeen, sitä voi pitää myös tunnustuksena suomalaisesta osaamisesta turvallisuuskysymysten hoidossa. Samalla keskus väistämättä vahvistaisi suomalaista tietämystä hybridiuhista, siis Suomen omaa turvallisuutta.
Todennäköisesti Suomi myös nähdään Venäjän naapurina etulinjan maana, johon hybridivaikuttamisen keinot ja testit voivat kohdistua ensimmäiseksi. Osaksi tällaisin perustein Naton kyberturvallisuuskeskuskin perustettiin Viroon.
Hybridivaikuttamisen osaamiskeskuksen perustamisen voi lukea osaksi suurempaa koko unionin laajuista suunnitelmaa, tavoitetta vahvistaa EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Pitkään taka-alalla ollut hanke on unionissa ottanut jälleen tulta.
Suomen on täysi syy pitää tämäkin turvallisuuspoliittinen perusvaihtoehto pöydällä, kun kansainvälisessä tilanteessa on turbulenssia ja epävarmuutta enemmän kuin vuosikymmeniin.