Hu­vi­puis­tot etsivät yhä hur­jem­pia lait­tei­ta – ensi kesänä Lin­nan­mäel­le tulee Suomen pisin ja nopein vuo­ris­to­ra­ta

Powerparkin vuoristorata Junker kiihtyy nopeammin kuin formula 1-auto. Kyydissä voi tuntea 4,5 G:n voiman. Alas syöksyessään laite saavuttaa 100km/h nopeuden.

Tykkimäen Endeavour-laite kohoaa 20 metrin korkeuteen ja pyörii parhaimmillaan yli 40 kilometrin tuntinopeudella, liki 3G:n voimalla.

Huvipuistoista haetaan turvallista jännitystä arkeen. Työntekijät etsivät ulkomailta yhä hurjempia laitteita kuluttajien iloksi tai kauhuksi.

Särkänniemen kenttävastaava Hanna Tuomola, 30, on lapsesta saakka ollut innokas huvipuistokävijä ja aloittanut työuransa Särkänniemessä kesätöissä laitekuljettajana. Hurjat laitteet kiehtovat edelleen, eikä pahoinvointi ole alkanut aikuisenakaan vaivaamaan.

– Pyrin estämään sitä menemällä aina hurjimpiin ja kamalimpiin laitteisiin ulkomailla. Toistaiseksi se on toiminut, koska pystyn käymään kaikissa laitteissa ilman, että tulee huono olo. Olisi surku, jos kävisi niin, etten pystyisi enää menemään laitteisiin, Tuomola pohtii.

Linnanmäen toimitusjohtaja Pia Adlivankinin henkilökohtainen suosikki hurjimmista laitteista on Ukko. Ensi kesän uutuus, vuoristorata Taiga tulee kuitenkin pesemään sen kaikissa kategorioissa.

Adlivankinin mukaan se on oleva koko Suomen pisin ja nopein vuoristorata: 1104 metriä pitkällä radalla huippunopeus on 106 kilometriä tunnissa.

– Meillä on ollut unelmana todella iso ja hurja vuoristorata. Nyt on tullut sen aika, Adlivankin iloitsee.

Linnanmäen henkilökunta kiertää maailmalla huvipuistoja ja alan messuja etsien ideoita uusiin laitteisiin. Kokonaisuutena laitehankinta on monen vuoden prosessi kilpailutuksineen ja rakennuslupahakemuksineen.

Huvipuistolaitevalmistajia on maailmalla runsaasti, mutta Adlivankinin mukaan Linnanmäelle potentiaalisia kumppaneita on vajaa kymmenen.

Linnanmäellä panostetaan vuorovuosin pikkulasten laitteisiin, keskihurjiin laitteisiin sekä hurjiin laitteisiin.

– Hurjuus on suhteellinen käsite. Jollekin hurjin on nopein laite, jollekin hurjaa on se, että pää menee ylösalaisin ja jollekin se on korkea paikka. Joku pitää kummitusjunaa hurjana, hän avaa.

Tykkimäen Endeavour-laite kohoaa 20 metrin korkeuteen ja pyörii parhaimmillaan yli 40 kilometrin tuntinopeudella, liki 3G:n voimalla.

Myös Adlivankinin työnkuvaan kuuluu huvipuistolaitteiden testaus ympäri maailmaa. Uskallusta häneltä ei puutu eivätkä korkeat paikat pelota, mutta huono olo saattaa iskeä oman akselinsa ympäri pyörivässä laitteessa.

– Pienten lasten karuselli ja viikinki-laiva ovat minulle ne pahimmat, hän sanoo.

Adlivankinin mukaan on yleinen harhaluulo, ettei aikuisena huvipuistolaitteissa hurvittelu enää innosta.

– Ei se ole vain lasten ja nuorten hauskuutus, adrenaliini tulee aikuisellekin ja se on todella hauskaa. Itse ainakin nautin suuresti näissä hurjissa ja nopeissa laitteissa, hän sanoo.

Yksi kiljuu riemusta, toinen kauhusta. Miksi huvipuistolaitteet pelottavat? Laitteiden on tarkoituskin olla hurjia ja jännittäviä, mutta turvallisia.

Psykologi Tiina Taijonlahti järjesti kriisiapua vuonna 2007 Kauhavalla Powerparkin laitetyöntekijän kuoltua Typhoon-laitteen iskettyä häneen. Taijonlahti ei tiedä huvipuistolaitepelosta olevan tutkimuksia tai teoksia. Hän ei ole työssään kohdannut henkilöä, jolla olisi ongelmaksi saakka muodostunut pelko huvipuistolaitteita kohtaan. Huvipuistolaite-fobiaa ei tunneta.

– Jännitystähän laitteista haetaan ja tarkoituksena on positiivisen kokemuksen saaminen, Taijonlahti sanoo.

Hän uskoo, että huvipuistolaitteita pelkäävät henkilöt yksinkertaisesti välttävät niitä, sillä kyse on vapaa-ajan vapaaehtoisista huvituksista.

Pelon tunteen taustalla on ennen muuta itsesuojeluvaisto, joka on aikuisena vahvempi kuin lapsena ja nuorena.

– Tilanteessa on se ristiriita, että siitä saadaan kiva elämys, mutta silti pelottaa. Siinä on kyse kauhun tasapainosta: pelottavaan laitteeseen menijä voittaa itsensä ja pelkonsa, Taijonlahti sanoo.

Jälkikäteen tuleva hyvänolontunne voi palkita ja rohkaista menemään uudestaankin. Taijonlahden mukaan on kuitenkin mahdollista, että huvipuistolaitteet aiheuttavat liiallista jännitystä tai pelkoa, jolloin niihin ei vain pysty menemään. Huvipuistolaiteonnettomuudet ovat Suomessa äärimmäisen harvinaisia, eikä esimerkiksi laiteviasta johtuneita kuolintapauksia ole sattunut koskaan.

Sen sijaan vuonna 1985 poika kuoli vuoristoradassa Linnanmäellä avattuaan vaunun turvapuomin ajon aikana ja pudottuaan kyydistä. Powerparkissa kuoli laitetyöntekijä vuonna 2007 Typhoon-laitteen iskettyä häneen. Työntekijä ei ollut noudattanut laitteen turvaohjeita.

Lieviä loukkaantumisia sattuu myös harvoin. Tänä kesänä elokuun 6. päivä Linnanmäen Mustekala-laitteesta putosi 9-vuotias tyttö murtaen kätensä.