Paljon melua tyhjästä. Ainakin toistaiseksi. Näin on pakko todeta eduskunnassa alkuvuodesta isoa huutoa pidetyistä pankkien korkeista palvelumaksuista. Lopputulos oli mahalasku, jossa kansanedustajat pesevät omia käsiään.
Allekirjoittihan 122 kansanedustajaa Jukka Gustafssonin lakialoitteen siitä, että jatkossa pankkimaksuille asetettaisiin katto. Aloitteessa ehdotettiin, että pankit saisivat periä tiskillä laskunsa maksavilta asiakkailta korkeintaan 2,50 euron palvelumaksun. Nyt pankit voivat yhtä laskua kohti rahastaa jopa 6-8 euron palvelumaksun.
Nykykäytäntö rokottaa etenkin varttuneempaa väkeä, joka ei käytä maksuautomaatteja tai hoitele pankkiasioitaan kotona tietokoneella. Eduskunnassa puhuttiinkin ääri väristen, miten tämä asia pitää laittaa kuntoon ja pankkien perimille maksuille saada joku tolkku.
Hankkeen takana oli eduskunnan selkeä enemmistö. Valitettavasti puheet taisivat olla suuremmat kuin teot. Iso haloo on päätynyt muutaman rivin kirjeeseen valtiovarainministeriölle. Maksut eivät ole laskeneet.
Ensin toivottiin, että toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos antaisi oma-aloitteisesti eduskunnalle lakimuutoksen. Wideroos teki talousvaliokunnalle selväksi, että mitään muutosta nykylakiin hallitukselta on turha odottaa. Wideroos piti pankkien maksuille lakiin kirjoitettua kattoa mahdottomana. Se olisi puuttumista pankkien liiketoimintaan. Wideroosin mukaan maksujen suuruudesta päättäminen kuuluu pankeille itselleen.
Kansanedustajat löysivät oljenkorren Rahoitustarkastuksesta (Rata). Sen tehtävänä on valvoa pankkien toimintaa. Lakialoitteessa ehdotettiin lisäksi, että Ratalle kirjoitettaisiin lakiin velvollisuus seurata, että kohtuuttomat pankkipalvelumaksut eivät estä peruspankkipalvelujen saamista.
Tähän vaatimukseen Wideroos huomautti, että Rahoitustarkastuksella on jo nyt riittävät mahdollisuudet valvoa asiaa, kunhan se vain hoitaa hommansa tarpeeksi tehokkaasti. Uusia Rataa velvoittavia kirjauksia Wideroos piti tarpeettomina.
Neljän kuukauden pähkäilyn jälkeen ja juuri ennen kesälomalle lähtöään talousvaliokunta terästäytyi. Se lähetti valtiovarainministeriölle kirjeen, jossa haluaa selventää Ratan roolia valvoa pankkipalvelumaksujen kohtuullisuutta.
Ehkä kirjettä vauhditti eläkeläisjärjestön jokaiselle 123 lakialoitteen allekirjoittaneelle kansanedustajalle lähettämä avoin kirje, jossa kysellään unohtivatko edustajat paitsi eläkeläiset myös oman aloitteensa.
Eduskunnassa toivo pantiin taas siihen, että Ratan valvontavelvollisuutta voitaisiin terävöittää ja lakia muuttaa. Näin siitä huolimatta, että hallitus oli jo kertaalleen pannut edustajat polvilleen. Jotta tätä toteutuisi, pitäisi Wideroosin nyt pyöräyttää aikaisempi kantansa ympäri. Turha toivo.
Talousvaliokunta edellyttää myös, että ministeriö selvityttää syyskuun 9. päivään mennessä, kuinka palvelumaksut ja maksupalvelujen käyttö on kehittynyt siitä, kun lakialoite helmikuun puolivälissä tuli valiokuntaan.
Tämän tietänee selvittämättä. Kukkaro tyhjenee tiskillä laskuja maksellessa entiseen tahtiin. Vain muutos antaa odottaa itseään.
Poliittinen uskottavuus edellyttää muutakin kuin kirjelmöintiä. Sitä paitsi lakialoite makaa yhä käsiteltävien papereiden pinossa.