Kaleva Live: Tulevan kauden AC Oulu esit­täy­tyy suu­rel­le ylei­söl­le, vas­tas­sa re­ser­vi­jouk­kue OLS – katso kauden en­sim­mäi­nen har­joi­tus­ot­te­lu suorana täältä

Vanhat kuvat: Nos­tal­gi­nen jou­lu­kuu Oulussa 2002 – tier­na­täh­det lois­ti­vat ja Gimmel jakoi nim­ma­rei­ta Stock­man­nil­la

Luitko jo tämän: Ko­hon­neet len­to­lip­pu­jen hinnat har­mit­ta­vat Oulusta Hel­sin­kiin len­tä­viä, Nor­we­gian tark­kai­lee ti­lan­net­ta – "Pi­däm­me reittiä tar­kas­ti sil­mäl­lä"

Kolumni

Huuto Hai­luo­don hel­ve­tin­yös­tä kaikuu ny­ky­päi­vään

Hailuoto, 29.9.1714. Synkkä yö. Myös pimeä. Parisataa kasakkaa nousee hiljaa maihin, kulkee talosta taloon, laivasta laivaan ja piilosta piiloon.

Kirjoittaja Simo Hiltunen.
Kirjoittaja Simo Hiltunen.

Hailuoto, 29.9.1714. Synkkä yö. Myös pimeä. Parisataa kasakkaa nousee hiljaa maihin, kulkee talosta taloon, laivasta laivaan ja piilosta piiloon. He tappavat kaikki, noin 800 suomalaista.

Osa on saaren asukkaita, suurempi osa mantereelta pakenevia pakolaisia, jotka pyrkivät Ruotsin huomaan. Heidät teurastetaan kuin siat. Kirveillä. Hiki ja veri lentävät.

Arvoesineet ryöstetään, tieto aarteiden piilopaikoista kidutetaan kuolevilta yleensä kurkihirressä venyttämällä. Pahimmat korventavat selkiä mustalle hiillokselle ja jos isännät eivät silti kerro taalarikätköjään, kauhotaan soppakauhalla tuoretta lihaa esiin ja aloitetaan alusta.

Kasakat vievät kaiken, irtaimiston, toivon, neitsyyden ja lopulta hengen. Tällä kertaa edes vahvimpia lapsia ei säästetä orjiksi äiti-Venäjää palvelemaan. Ei, koska Pohjois-Pohjanmaa on tarkoitus tyhjentää ihmisistä, elämästä. Ilosta ja toivosta siinä sivussa.

Venäjän suunnitelmana on, että alue raiskataan kymmenen peninkulman leveydeltä läntään. Siitä poltetaan täydellinen autiomaa, jonka yli ruotsalaisarmeijan on hankala kulkea ilman huoltomahdollisuuksia. Näin on käskenyt Pietari Suuri. Näennäisesti sivistynyt mies, joka on kiertänyt Eurooppaa, aloittanut tieteellisen opetuksen Venäjällä ja uudistanut virkahallintojärjestelmää vähemmän korruptoituneeksi. Hän on mukamas avannut maansa silmät, sen sotaisat nyrkit ja muuta potaskaa.

Hailuodon teurastuksen jälkeen suomalaiset pyrkivät länteen yhä kiivaammin. Lähinnä papit ja muut herranviskaalit otetaan, tavalliset talonpojat ja jopa varakkaita kauppiaita palautetaan. Turvaan otetaan vähemmän suomalaisia kuin mitä viedään orjina kaakkoon.

”Te olette osa Ruotsia, kallista isänmaatamme, menkää suojelemaan kotianne”, suomalaisille sanotaan. Lähtiessä ruotsalaiset luovat vielä taisteluhenkeä ja taputtelevat olalle, että kyllä se siitä, häipykää täältä. He ovat valmiita taistelemaan aina viimeiseen mieheen. Suomalaiseen mieheen.

Tarinan mukaan pohjoiseen vetäytyvän Suomen armeijan johtaja, kenraali Carl Gustaf Armfelt anelee kirjeitse Tukholmasta lisäjoukkoja, ja Ruotsi rientääkin avuksi. Rinta pystyssä, moraali matalalla.

Armfelt saa uuden päiväkäskyn, jonka mukaan sotilaiden ei tarvitse pitää ylintä nappia auki sunnuntaisin, jos he ovat vapaalla palveluksesta. Tästä jykevästä tuesta huolimatta Suomen armeija lyödään ensin Kostianvirran ja lopullisesti Napuen taistelussa Isossakyrössä helmikuussa 1714.

Armeijan rippeet pakenevat Länsipohjaan. Suomi jää kasakoiden armoille. Nalliksi kalliolle, huudoksi hailuotolaisille hiekkarannoille.

Isonvihan aikaan vuonna 1714 ruotsalaiset eivät auttaneet. Se tuntuu kohtuuttomalta ja epäinhmilliseltä. Väärältä ja suorastaan rikolliselta.

Mutta kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Valitettavasti pieni pistos on kuitenkin tarpeen. Tosin sydämeen. Olemmeko me valmiita auttamaan? Enemmän kuin näennäisesti, naurettavalla päiväkäskyllä, kympillä kuussa ja hengessä mukana.

Maahanmuutto on usein virheellinen termi. Ei aidosti hätää kärsivä muuta maahan. Hän pakenee maasta, päästäkseen pois, jottei kuole. Jottei hän näänny tai häntä käristetä elävältä taalariaarteen toivossa, kansanmurhan karkeloissa.

Maastaan karannut ei tule Suomeen ilokseen, hän on paennut surukseen. Pois kotoaan, pois juuriltaan. Ja heitäkö ei saisi auttaa?

On totta, että ihmiset ovat eläimiä, mutta täytyykö meidän olla myös omahyväisiä elukoita.