Kaleva
Helsinki Kari Ormo pamauttaa sinisen mappinsa Mäkelänrinteen kahvion pöydälle. Totuus on näiden kansien välissä - ainakin sieltä löytyy tilastollista tukea sille, mitä Ormo aikoo sanoa.
Ormo kaivaa mapistaan paperin, jossa risteilee pylväitä ja käyriä: suomalaisten pitkillä radoilla uimat mitalit ja sijoitukset maailmantilastossa 1980-luvun alusta tähän päivään.
"Tuosta alkoi nousu ja tuosta lasku", Ormo tökkää sormellaan.
Nousu alkoi aivan 1990-luvun alussa ja lasku saman vuosikymmenen lopulla. Käännekohdat osuvat kohtiin, jolloin Ormo tuli ja lähti Uimaliiton leivistä. Päävalmentajan paikalta hänet savustettiin vuonna 1998.
Entinen päävalmentaja nosti pöydälle tarkoituksella pitkän radan käppyrät. Hänen mielestään lyhyen radan tilastointi on turhan moniselitteinen asia, eikä se oikeasti kerro yhtään mitään.
"Lyhyen radan kisat ovat harhaa. Esimerkiksi USA:ssa lyhyitä matkoja ei ui kukaan, eikä niitä tulla ikinä hyväksymään olympialaisten ohjelmaan."
Suomen uinti on tällä vuosituhannella nojannut menestykseen lyhyen radan kisoissa ja lyhyillä matkoilla. 1990-luvulla mitaleja rohmuttiin pitkän radan kisoista ja olympiamatkoilta. Siitä kelkasta Suomi on tipahtanut.
"Tässä ollaan kovaa vauhtia menossa kohti tyhjyyttä."
Tietoinen valinta
Ormo ei ihmettele yhtään, että maailman kärki on hiljalleen karannut suomalaisilta. Se on tietoisen valinnan tulos.
"Liiton kaverit ovat julkisuudessa sanoneet, että menestystä saa helpommalla lyhyeltä radalta ja alimatkoilta. Se on totta, mutta näistä lähtökohdista on turha toivoa olympialaisista suuria", Ormo toteaa.
Saman totesi myös Uimaliiton toiminnanjohtaja Mikko Sainio torstaina Ylen Aamu-TV:ssä.
"Peking (2008) tulee aivan liian aikaisin. Ehkä sitten Lontoossa (2012)", Saarela sanoi.
Ormo laskee, että kahden vuoden päässä odottavassa olympia-altaassa voi pärjätä vain Hanna-Maria Seppälä. Muille suomalaisille Lontookin voi tulla vastaan turhan nopeasti.
"Iso laiva kääntyy hitaasi, ja se kääntäminen pitäisi aloittaa heti, mutta nykymenoon ei näytä olevan muutosta tulossa."
Ormo ei säästele ääntään eikä sanojaan, vaikka tietää, että turpiin tulee ihan varmasti. Hän kuitenkin uskoo, että huutava ääni kuuluu korvesta, jos huutaa tarpeeksi lujaa.
"Uintiväen pitäisi herätä. Ei tämä mitään prinsessan unta ole."
Kestävyyslaji
Ormo palauttaa pelinappulat lähtöpallille muistuttamalla, mistä uinnissa oikein on kysymys.
"Tämä on kestävyysurheilua. Huipulle pääsee vain kovan harjoittelun kautta, uimariksi tulee vain uimalla."
Ormon päävalmentajakaudella harjoittelussa määrä oli asia numero yksi. Opit omaan linjaan hän ammensi maailmalta ja suomalaisesta yleisurheilusta.
"Selvitin, mitä ne teki, ja sovelsin sen veteen."
Ormo huomauttaa, ettei kipuaminen huipulle onnistu pelkillä papereilla ja suunnitelmilla. Siihen tarvitaan myös lahjakkaita urheilijoita - ja niitähän oli: Jani Sievinen, Antti Kasvio, Petteri Lehtinen, Vesa Hanski...
"Heistä kukaan ei ollut ylilahjakas, mutta kovia poikia harjoittelemaan. Kun lumipallo lähti vyörymään, sitä ei enää pysäyttänyt mikään", Ormo sanoo.
"Me näytimme, että tulosta tulee, kun jaksaa tehdä töitä."