Kaksosuudessa on jotain erityistä. Sen myöntävät viime keväänä ylioppilaiksi kirjoittaneet oululaiskaksoset Salli ja Juho Reiniharju, ja sen on väitöstutkimuksessaan havainnut myös lääketieteen lisensiaatti Tuulikki Trias.
"Meillä on esimerkiksi yhteinen, todella syvä sisäpiirin huumori. Sellaista ei varmasti monella ole. Usein jo ilman sanoja pelkästä toisen ilmeestä tietää, mitä hän ajattelee. Varmasti kaikki kaksoset ymmärtävät, mitä tarkoitan", Salli Reiniharju miettii.
"Kliseisesti voisi sanoa, että täydennämme toisiamme", kuusi minuuttia vanhempi Juho säestää.
Sisaruksilla on pian edessään elämänsä pisin ero, kun Salli Reiniharju lähtee serkkunsa luo New Yorkiin ja aikoo viipyä kevääseen asti.
"Ei ero sinänsä pelota, vaikka perusseuraa ja yhteisiä juttuja tulen varmasti kaipaamaan", Salli Reiniharju tuumaa.
"Kyllä ehkä jossain vaiheessa huomaa, että täydennys uupuu", vuodenvaiheessa armeijaan menevä veli pohtii.
Tuulikki Trias kiinnitti väitöskirjatutkimuksessaan huomiota kaksosten väliseen riippuvuuteen, johtajuuteen ja alistuvuuteen. Hän tarkasteli myös kaksosten suhdetta vanhempiinsa.
Pääsääntöisesti kaksosten välinen suhde vaikutti olevan hyvin positiivinen.
"Lapsena olimme varmasti riippuvaisempia toisistamme. Äiti on kertonutkin, että toinen ei usein voinut lähteä leikkimään ilman toista", Salli Reiniharju kertoo.
"Olemme aina tulleet hyvin toimeen keskenämme. Lapsena tuli tehtyä enemmän asioita yhdessä, mutta ei kai suhteemme miksikään ole vuosien mittaa muuttunut", Juho Reiniharju täydentää.
Triaksen havaintojen mukaan kaksosten toisistaan kokema riippuvuus vähenikin useimmiten aikuisuutta kohti. Tytöt olivat poikia riippuvaisempia kaksossisaruksestaan.
"Tavallisesti voimakasta riippuvuutta on pidetty riskitekijänä masennukselle, mutta tutkimuksessani tätä yhteyttä ei löytynyt. Näyttäisi siis siltä, että kaksosten välinen riippuvuus ei ole uhka heidän hyvinvoinnilleen", Trias miettii.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että lapsuudessa poikakaksoset olivat useammin fyysisiä johtajia, kun taas tytöt ottivat helpommin henkisen johtajan ja puhemiehen roolin. "Jaettu johtajuus voi joskus olla hyvä asia. Toinen voi suhteessa päteä sillä alueella, jolla on hyvä ja saada näin paremmin omia vahvuuksiaan esille. Aikuisiässä suurin osa kaksosista koki kuitenkin olevansa tasa-arvoinen sisarukseensa nähden."
Salli ja Juho Reiniharju eivät tunnusta kummankaan olleen missään vaiheessa johtajana. Salli tosin myöntää hoitavansa usein puhumisen. "Tai ehkä minä vain puhun enemmän enkä niinkään Juhon puolesta", hän kiirehtii täydentämään.
"Mielenkiintoista oli huomata, että sekä poikien että tyttöjen on vaikea alistua henkisesti tytölle, mutta tyttöjen oli helpompi alistua pojille. Ne tytöt, jotka olivat alisteisessa suhteessa poikiin nähden, eivät ilmoittaneet masennusoireista niin usein kuin tytöille alisteisina olleet", Trias huomauttaa.
Toisaalta taas poikien ei ollut vaikea alistua tytöille verbaalisesti. Suurin osa kaksosista tunsi itsensä molemmille vanhemmille yhtä läheiseksi ja tärkeäksi.
"Tämä voisi olla merkki suomalaisesta tasa-arvosta. En tiedä, olisivatko tulokset muualla maailmassa samanlaisia", Tuulikki Trias pohtii.
Juho Reiniharju arvelee olleensa jonkin verran enemmän vanhempiensa suosiossa kuin siskonsa. "Minuun liitetään usein huolettomuus, ja siksi Juhoon kai luotetaan enemmän. Totta kai se joskus ottaa päähän", Salli Reiniharju toteaa.
Tuulikki Triaksen väitöskirja Kaksosten ihmissuhteet ja psyykkinen hyvinvointi tarkastetaan tänään perjantaina Oulun yliopistollisen sairaalan luentosalissa 12 kello 12.