Mohammad Bashir majailee venäläisten rakentamassa entisessä kulttuurikeskuksessa Afganistanin pääkaupungin Kabulin liepeillä. Hänellä on rähjäisessä rakennuksesta toistasataa kohtalotoveria - kaikki huumeriippuvaisia.
- Olin kelpo räätäli, työskentelin kovasti. Saadakseni helpotusta työn rasituksista tapasin polttaa tai syödä oopiumia kipulääkkeeksi päivittäin, 24-vuotias Bashir kertoo.
Oopiumi johti myöhemmin heroiiniin, jota Iranista kotimaahansa passitettu Bashir on käyttänyt jo seitsemän vuotta. Päivittäinen muutaman euron arvoinen on annos on saatava keinolla millä hyvänsä, muuten koko kehoon koskee.
- En tiedä, pääsenkö koskaan eroon tästä kurjuudesta.
Rahaa huumekoukkuun jääneet saavat tekemällä hanttihommia tai kerjäämällä. Kansan käsi ei kuitenkaan ole karttuisa halveksituille narkomaaneille. Juuri kenelläkään ei ole työpaikkaa.
Vientitavarasta kotimarkkinoille
Afganistanin asema maailman suurimpana oopiumin tuottajana on ollut pitkään tunnettu: täältä on peräisin yli 90 prosenttia maailman kaikesta oopiumista. YK:n mukaan Afganistanissa viljellään oopiumiunikkoa enemmän kuin Etelä-Amerikan perinteisissä huumeentuottajamaissa Boliviassa, Kolumbiassa ja Perussa yhteensä.
Aiemmin oopiumi salakuljetettiin jalostettavaksi ulkomaille ja sieltä edelleen muun muassa Euroopan katumarkkinoille. Huumepomot halusivat kuitenkin lisätä voittojaan jalostamalla oopiumin heroiiniksi jo Afganistanissa.
Vaikka heroiini on edelleenkin pääosin vientituote, osa aineesta jää väistämättä kotimaahan. Afganistanissa otollista maaperää huumeelle ovat pakolaiset, jotka on palautettu sodan runtelemaan maahan Iranista ja Pakistanista.
Huumeriippuvaisten määrä on kasvanut Afganistanissa räjähdysmäisesti viime vuosien aikana. YK arvioi säännöllisiä huumeiden käyttäjiä olevan jo noin neljä prosenttia väestöstä. Joukossa on myös kymmeniätuhansia naisia ja lapsia.
Kuntoutusta ei tarjolla
Huumeriippuvaisille on tarjolla vain vähän apua rutiköyhässä maassa, jonka jälleenrakennustarpeet ovat muutenkin valtaisia. Muutama kymmenen kuntoutuskeskusta toimii ulkomaisella tuella, mutta niiden määrä on täysin riittämätön.
Brittien tukema Uusi elämä -järjestö ylläpitää hoitokeskusta Kabulissa, mutta senkin kymmenelle vuodepaikalle on pitkä jono. Yksi onnellisista on Ekhtiar Gul.
- Huomaan itsessäni suuren muutoksen. Kun hoitoni on ohi, aloitan uuden elämän - ilman huumeita, Gul lupaa.
Gulin toiveikkuus voi kuitenkin olla ennenaikaista. YK:n arvion mukaan noin 70 prosenttia kuntoutetuista narkomaaneista palaa takaisin huumeiden käyttäjiksi, koska töitä tai läheisten tukea ei ole tarjolla.
- Kun joku on tullut riippuvaiseksi heroiinista, hän on kirottu koko loppuelämäkseen, sanoo Jehanzeb Khan YK:n huume- ja rikosvirastosta.