Pellossa kauan sitten asustellut jatkosodan kaukopartiomies on jäänyt pyörimään Kauko Röyhkän mieleen. Mummolan lähellä kortteerannut mies oli ollut synkkä sälli, joka ei koskaan puhunut sodasta kenellekään. Eikä juuri muustakaan.
"Näki että jotakin tosi järkyttävää hän oli kokenut. Ei se ihan rempseää meininkiä se sota ole ollut", sanoo kaukopartiomiehistä romaanin Kesä Kannaksella julkaissut Röyhkä.
Uusi kirjailijasukupolvi on viime vuosina tarttunut sota-aiheeseen toisenlaisella näkökulmalla. Röyhkän mukaan sota kiinnostaa, koska se liittyy niin olennaisesti suomalaisten historiaan.
"Sodan kokenut sukupolvi alkaa olla jo manan mailla. Nyt alkaa tulla vapaampi käsitys ja ajattelu sodasta. Sitä ei nähdä pelkästään isänmaallisena kamppailuna tai rempseänä asevelihenkenä."
Toinen näkemys
Röyhkä teki parin vuoden taustatyön uuden kirjansa eteen. Otti selvää sota-ajan elämänmenosta kotirintamalla elintarvikesäännöstelyineen ja rintamalla taisteluineen. Uusia ja vanhoja teoksia.
"Minulle selvisi, että useat kaukopartiomiehet olivat kuuluneet Suojeluskuntaan ja he olivat mukana äärioikeistolaisessa toiminnassa. Osallistuivat sodan jälkeen muun muassa asekätkentään. Jotkut painuivat palkkasotureiksi muualle. He olivat seikkailijaluonteita, ja sotahulluja."
Röyhkä sanoo haluavansa tuoda vaihtoehtoisen näkemyksen tähän historian vaiheeseen.
"Ihmisiä kiinnostaa sota. Siksi näitä hirveitä Tali-Ihantala -leffojakin tehdään. Tuon hieman oikeamman näkemyksen niihin aikoihin."
Röyhkä haluaa täsmentää, että hän pitää Tali-Ihantalan taistelua kesällä 1944 erittäin merkittävänä maan itsenäisyydelle. Neuvostoliiton suurhyökkäys pysähtyi.
"Mutta ne elokuvat ovat kauheita. Ihan huonoja. Yritin katsoa dvd:ltä äskeistä Tali-Ihantala -elokuvaa ja se ei toiminut millään tavalla."
Itsetuhoakin ilmeni
Röyhkä sanoo kuvaavansa sotaa eloonjäämisenä ja itsetuhoisuuden ilmentymänä. Saksalaisen Pervitin-valmisteen käytöstä on kuiskuteltu.
Pervitin antoi käyttäjälleen kertoman mukaan leijonan mielen ja härän voimat.
"Kaukopartiomiesten huumeiden käytöstä ei ole paljon ollut julkisuudessa. Nehän veteli höökipulvereita ja amfetamiinia, että jaksoivat. Kyllähän tuollaisiin aineisiin jää myös koukkuun. Aineita siellä vedettiin."
Röyhkä halusi kirjoittaa sodasta tylysti, ilman pasifismia. Asiat vain todetaan.
Tätä Röyhkä pitää näkyvimpänä "sukupolvijuttuna" verrattuna vanhemman polven sotakirjailijoihin.
"Monet edeltäjät kirjoittavat filosofisesti tai pohdiskellen. Väinö Linna oli itse ollut sodassa. Paavo Rintala ja Veijo Meri olivat 60-lukulaisia pasifisteja. Minä en ole itse käynyt armeijaa enkä tiedä siitä sen kummemmin."
"Kunnioitan heitä"
Sen verran Röyhkä on sodan aikaiseen armeijaan lukemalla perehtynyt, että hän tietää, mistä oli kyse.
"Suomen armeijan etuna oli, että alemmat johtajat olivat erittäin kyvykkäitä. Niillä oli myös päätösvaltaa. Sen vuoksi armeija onnistui monessa. Hullut kenraalit eivät määräilleet hyökkäämään, vaan mentiin jalat maan pinnalla. Siellä oli just näitä Koskeloita."
Kirjailijan näkemys kaukopartiomiehistä ei ole muuttunut aineistonkeruun ja kirjoittamisen aikana.
"Kunnioitan heitä suuresti, vaikka en välttämättä heidän poliittisista kannoista olekaan samaa mieltä. Jos ne nyt sitten olivat niin oikeistolaisia. Aika oli silloin sen verran erilaista."