Kuusi vuotta sitten voimaan tullut lainmuutos ei ole lisännyt toivotulla tavalla huumeiden käytöstä kiinnijääneiden ohjautumista hoitoon.
Seuraamuskäytäntö on päinvastoin kiristynyt. Huumeiden käyttäjien sakottaminen on yleistynyt, ja syyttämättä jätettyjen henkilöiden määrä vähentynyt.
- Virallisissa asiakirjoissa on kauniita tavoitteita, mutta käytännössä niitä ei ole pystytty toteuttamaan, tutkija Heini Kainulainen Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta totesi.
- Kyllä tästä on tullut sakotusautomaatti, mihin eduskunnan lakivaliokunta otti aikanaan kantaa, ja toivoi, ettei näin kävisi.
Kainulainen puhui huumausaineen käyttörikosuudistuksesta tiistaina seminaarissa Helsingissä.
Vuoden 2001 lainmuutos mahdollisti huumeiden käyttöön tai vähäisten huumemäärien hallussapitoon syyllistyneiden sakottamisen ilman asian käsittelyä käräjillä. Käytännössä poliisi voi kirjoittaa huumausaineen käyttörikoksesta sakon, jonka syyttäjä vahvistaa.
Lakiuudistuksessa kiinnitettiin huomiota nuorten ohella huumeiden ongelmakäyttäjiin, jotka haluttiin ohjata hoitoon. Hoitoon hakeutuminen katsottiin riittäväksi perusteeksi syytteestä tai rangaistuksesta luopumiselle silloin, kun on kyse vähäisestä huumerikoksesta.
Sopimushoito saa kannatusta
Alkuinnostuksen jälkeen hoitoonohjaus hiipui. Kainulaisen mukaan esimerkiksi vuonna 2005 sakkoja saaneita oli 3 400 enemmän kuin vuonna 2000. Samaan aikaan poliisin tietoon tullut huumausainerikollisuus on kasvanut vain 7 prosenttia.
Seminaarissa kävi ilmi, ettei huumeiden käyttäjä välttämättä halua hoitoa eikä pieni sakko ole tarpeeksi suuri kannustin. Hoitoa ei aina ole riittävästi tarjolla eikä kunnilta löydy välttämättä maksuhalukkuutta tai -kykyä.
Jos henkilö on syyllistynyt useisiin rikoksiin, kuten ongelmakäyttäjien kohdalla usein on, toimenpiteistä luopuminen ei tule kyseeseen.
Valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto mainitsi seminaarin yhteydessä helpon työnkulun.
- Työnkulullisesti on järjetöntä, että jos poliisi on ennättänyt antaa sakon, syyttäjä sakkoa vahvistaessaan repisikin sen ja toteaisi, että tässä on toimenpiteistä luopumisen peruste.
Hänen mielestään poliisin oikeus sakottaa suoraan on heikentänyt syyttäjien mahdollisuuksia luopua toimenpiteistä.
Metsäpellon ja Kainulaisen mukaan vaihtoehto vakavampia rikoksia tehneille huumeiden ongelmakäyttäjille voisi olla sopimushoito. Sen ideana on, että henkilö voitaisiin tuomita hoitoon vankilan sijaan. Oikeusministeriö valmisteli jokusia vuosia sitten asiasta ehdotuksen, mutta se kariutui rahapulaan.