Timi, 22, odottaa kevättä ja toukokuuta enemmän kuin koskaan. Kaksi pitkää vuotta Pelsolla ja Oulun vankilassa ovat silloin ohi. Timi ei ole hänen oikea nimensä, ei edes hänen oikea kutsumanimensä. Vain tässä jutussa hän on Timi. Niin on sovittu.
Timi on hyvin toiveikas. Hän uskoo, että tällä kertaa hän onnistuu. Ensimmäisellä kerralla elämä siviilissä katkesi uuteen rikokseen parissa kuukaudessa.
Timi ryösti kaverinsa kanssa huoltoaseman ja sai siitä kaksi vuotta linnaa. Tuomiota on jäljellä vielä kolmisen kuukautta. Ensimmäinen tuomiokin tuli ryöstöstä.
Juuri nyt Timi istuu pienessä huoneessa, joka ei ole selli vaan pelkistetty neuvotteluhuone. Vangit tapaavat siellä puolustusasianajajiaan. Vankilan slangissa huone on akvaario.
"Olen nähnyt tätä vankilaelämää nyt riittävästi", Timi sanoo.
Vankilavuodet ovat hänelle menetettyä aikaa, jota ei tule ikävä.
Timi sanoo sanoneensa usein kavereidensa pikkuveljille ja -siskoille, että älkää tehkö tyhmyyksiä, joita kaikki rikokset ovat. Rikollisen elämä ei ole herkkua.
"Minä valitsin sen tien ja löysin itseni täältä. Tämä ei ole sellainen paikka, jonne kannattaa erityisesti haluta", Timi sanoo.
Vakava ongelma
Asianajaja Kari Eriksson tuntee hyvin Timin tapauksen. Hän on puolustanut tätä molemmissa oikeudenkäynneissä ja pitänyt muutenkin jatkuvaa yhteyttä.
Eriksson haluaa, että Timi onnistuisi - että hänen unelmastaan tulisi totta.
"Ilman tukea vapautuvan nuoren vangin on hyvin vaikea selviytyä. Jos ei ole asuntoa, rahaa eikä kiinnekohtia työhön tai opiskeluun, rikoskierteen jatkuminen on hyvin todennäköistä", Eriksson sanoo.
Näin kävi Timillekin kun hän vapautui ensimmäisen kerran. Hän vapautui tyhjän päälle.
"Vankilan portilla hänelle sanottiin, että yritä pärjätä. Suomen talvessa se on hyvin vaikeaa, kun ei ole asuntoa eikä rahaa. Vapautta riitti kaksi kuukautta", Eriksson sanoo.
Oulun tavasta hoitaa näitä nuoria Erikssonilla ei ole erityisen hyvää sanottavaa.
"Liian usein katsotaan, että he ovat menetettyä kauraa, johon ei kannata satsata. He eivät vahvista kuvaa menestyvästä ja hyvinvoivasta Oulusta", Eriksson sanoo.
Huumeet taustalla
Päivittäisessä työssään puolustusasianajajana Kari Eriksson tietää hyvin missä mennään. "Omassa ja kollegoideni asiakaskunnassa nuorten osuus on kasvanut rajusti. Ensimmäinen aalto tuli heti 1990-luvun alun laman jälkeen ja toinen vuosikymmenen lopulla, kun huumeiden käyttö lisääntyi", Eriksson sanoo.
Hänen mielestään kyse on vakavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka tulisi myös sellaisena ottaa.
"Tämä räjähtää vielä käsiin, mikäli päättäjät eivät puutu siihen. Voi vain kysyä, mikä on tilanne kymmenen vuoden kuluttua", Eriksson ihmettelee.
Oulun käräjäoikeudessa istutaan keskiviikkona juttupakettia, jossa on yli 80 syytekohtaa. Syytteessä on useita nuoria. Päätekijä on syntynyt vuonna 1983. Kari Eriksson puolustaa häntä.
Rikosnimikkeitä on iso nippu: törkeä varkaus, varkauksia, autojen luvattomia käyttöön ottoja, kortitta ajoja, liikenteen vaarantamisia, huumeiden käyttörikoksia, huumerikoksia,
Juttukokonaisuuden käsittely oikeudessa takkuaa, koska kaikki haastetut eivät ole saapuneet paikalle. Juttu joudutaan pilkkomaan ja käsittelylle haetaan lisäpäiviä.
Edellisenä päivänä kahta nuorta syytettiin virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Toinen heistä oli käynyt käsiksi poliisiin. Molemmat olivat uhkailleet poliiseja ja heidän perheitään. Kaikki sai alkunsa hyvin pienestä asiasta: siideripullon näpistyksestä.
Oulun käräjäoikeuden arkea. Samanlainen se on muissakin suuremmissa käräjäoikeuksissa - ja miksei pienemmissäkin.
Käräjätuomari Irma Vähätalo ei osaa sanoa suoralta kädeltä, missä määrin nuorten tekemien rikosten määrä on lisääntynyt Oulun käräjäoikeuden tuomiopiirissä.
"Sellainen käsitys minulla kuitenkin on, että näin on tapahtunut. Yksi selittäjä ovat huumeet. Ne ovat usein ja useiden erilaisten tekojen taustalla - tavalla tai toisella", Vähätalo sanoo.
Oulun käräjäoikeudessa on käsitelty myös useita huumevelkojen perintään liittyviä väkivaltarikoksia: pahoinpitelyjä, törkeitä pahoinpitelyjä ja jopa tappoja.
Vähätalo sanoo, että nuoret syyllistyvät rikoksiin hyvin usein ryhmissä. Siihen hän ei kuitenkaan usko, että nämä ryhmät olisivat erityisen järjestäytyneitä.
"Pikemminkin kyse on hajanaisista ja sattumanvaraisista kaveriporukoista", hän sanoo.
Perheiden pahoinvointi
Lasten huostaanottojen määrä on lisääntynyt rajusti Oulussa. Ihan viime aikoina vauhti on vain kiihtynyt. Perheet voivat pahoin. Taustalla on työttömyyttä, alkoholismia, syrjäytymistä.
Kari Eriksson kertoo esimerkin omasta kotikylästään, Haukiputaan Martinniemestä. Esimerkki on vuosien takaa, mutta hänen mielestään se pätee tähänkin aikaan.
"Kun Martinniemen sahan toiminta loppui ja väki joutui työttömäksi, nuoret alkoivat käyttäytyä eri tavalla. He alkoivat rötöstellä. Ennen sellaista ei ollut juuri tapahtunut, mitä nyt joitakin polkupyörävarkauksia tehtiin", Eriksson sanoo.
Sama toistui Oulussa 1990-luvun lamavuosien jälkeen.
"Eräällä nuorella asiakkaallani oli ensimmäisessä jutussa yli 50 auton luvatonta käyttöönottoa. Ja sama meno jatkui myöhemmin", Eriksson sanoo.
Nyt tilanne on synkistynyt entisestään.
"Huumeiden lisääntyneen käytön myötä rikokset ovat koventuneet. Huumeet ovat kalliita, ja niiden hankkiminen vaatii rahaa. Niihin liittyvät myös erilaiset huumevelkojen perinnät, jotka saattavat olla hyvinkin väkivaltaisia", Eriksson sanoo.
Huumeilla on yhä useammin osuutta myös nuorten tekemiin vakaviin liikennerikoksiin. Viime aikoina ovat lisääntyneet erityisesti vaaralliset takaa-ajotilanteet, joissa ei ole katkolla vain tekijän oma vaan myös sivullisten terveys ja jopa henki. Viimeisin tapaus on Oulusta muutaman päivän takaa.
"Huumeet vaikuttavat hyvin moniaalle, ja siksi niiden käytön taustalla oleviin ongelmiin pitäisi puuttua nopeasti ja tehokkaasti", Eriksson sanoo.
Jengeissä turva
Nuorten jengiytymisestä Erikssonilla on selkeä käsitys: se on nuorten vastaus perinteisen vanhemmuuden katoamiseen perheissä.
"Usein näkee äitejä, jotka tulevat tyttärensä tueksi käräjille. He ovat pukeutuneet samalla tavalla, ja ovat muutenkin kuin siskoksia tai kaveruksia. Jos nuorella ei ole perheessä selkeää auktoriteettia, joka ohjaa ja säätelee, sellainen haetaan muualta, usein juuri jengeistä", Eriksson sanoo.
Jengi määrää suuntaviivat ja myös rangaistukset sääntöjen rikkojille. Ja vaikka ne ovat usein hyvin kovia ja jopa julmia, ne hyväksytään.
"Monissa perheissä vanhemmat ostavat lastensa kunnioituksen erilaisilla esineillä ja muulla rihkamalla. Ei tällainen pelaa. Porkkanat loppuvat kesken tai ne alkavat maistua puulta", Eriksson sanoo.
Hänen mielestään vaarana on sekin, että samalla kun kunnioitus vanhempia kohtaan katoaa, se katoaa myös lakia ja muita yhteiskunnan sääntöjä kohtaan.
"Oma ryhmä koetaan tärkeämmäksi, ja sille ollaan lojaaleja - usein vain sille", Eriksson sanoo.
Poliisi pitää nuorten enemmän tai vähemmän järjestäytyneitä jengejä kasvualustana todelliselle järjestäytyneelle rikollisuudelle. Siitäkin on Oulussa jo viitteitä.
Timin vastuu
Timi on käynyt vankilassa lukiota. Luvut ovat sujuneet hyvin. Erityisen paljon hän pitää kielistä. Kun hän vapautuu, hän voi jatkaa opiskelua Tuiran aikuislukiossa.
Timi on mukana Vankeinhoitolaitoksen toteuttamassa ohjelmassa, jolla pyritään tukemaan vankilasta vapautuvan nuoren sopeutumista takaisin yhteiskuntaan. Oulun vankilassa vain hänet on valittu siihen; hän on ikään kuin pilotti.
Siviilissä Timillä tulee olemaan kaksi tukihenkilöä, joiden kanssa hän suunnittelee ja toteuttaa omaa elämäänsä puolen vuoden ajan. Hänelle on järjestetty myös asunto, koska ilman sitä ei ole oikeastaan mitään.
Timi sanoo, että hänellä on iso vastuu.
"Jos minä onnistun, joku toinenkin voi päästä samanlaiseen ohjelmaan minun jälkeeni", hän sanoo.
Kaleva seuraa Timin vapautumista ja sitä, kuinka hänen ohjelmansa ja unelmansa toteutuvat.