Tony Blairin hallitus tahtoi tiedotuspäällikkö Alastair Cambellin päiväkirjamerkintöjä lainataksemme "kusettaa" BBC:n toimittajan Irak-kiistoissa ja saada BBC:stä "kunnon voiton eikä mitään lepsua tasapeliä".
Onko hallitus onnistunut? Lordi Hutton sälytti kaikki taustasyyt asetarkastaja Kellyn itsemurhaan BBC:n kontolle, hallituksessa ei ollut mitään vikaa. Siinä mielessä Tony Blairin hallitus onnistui.
Mutta sitä hallitus ei odottanut, että yleinen mielipide luottaa edelleen paljon enemmän yleisradioyhtiöön kuin Tony Blairiin. Maassa on virinnyt vilkas keskustelu BBC:stä, sananvapaudesta yleensä ja Blairin suhteista mediamoguli Rupert Murdochiin.
Oppositioaika synnytti "vainoharhan"
Tony Blairin johtaman, niin sanotun uuden Labourin suhtautumista tiedotusvälineisiin on usein ja osuvasti kuvattu vainoharhaiseksi kontrollinhaluksi. Uutisten hallinnan himo syntyi kokemuksista 18 oppositiovuoden aikana. Blairiläisen tulkinnan mukaan Tory-puolueen syrjäyttäminen vallasta tyssäytyi aina erittäin vihamielisen, konservatiivisen lehdistön harjoittamaan mustamaalaukseen.
Blair ei halunnut tämän toistuvan. Hän lensi kumartamaan mediamoguli Rupert Murdochia toiselle puolelle maapalloa ennen vuoden 1997 parlamenttivaaleja. Näin Blair takasi miljoonalevikkisen Sun-roskalehden tuen itselleen.
Blair näyttää maksaneen velkaansa vuosien varrella Murdochille. Viimeksi hallitus ajoi läpi medialain, joka muutti myös viestimien ulkolaista ja ristiinomistamista koskevia sääntöjä. Amerikkalaiset voisivat ostaa nyt Britannian mainoskanavan, ITV:n ja Murdoch Britannian viidennen tv-kanavan, Fiven, vaikka hän omistaa Sunin ohella myös jo Timesin, Sunday Timesin ja News of the Worldin.
Dyke kaupallisti ohjelmien sisältöä
Huttonin jälkeen BBC:n päätoimittajan tuolilta potkaistu Greg Dyke oli jyrkästi vastustanut medialain tätä uudistusta. Hän ei hyväksynyt sitä murdochilaista syytettä, että tv-lupamaksujensa avulla BBC saa "laitonta" kilpailuetua täysin kaupallisiin yrityksiin nähden. Esimerkiksi Yhdysvalloissa BBC on kevyillä viihdeohjelmillaan nyt suorassa kilpailuasemassa Murdochiin nähden.
Dyke näytti vastustaneen kaikkein pahimpia hallituksen yrityksiä laittaa BBC ruotuun, vaikka hänet istutettiin yleisradioyhtiön johtoon Labourin tukijana. Esimerkkinä hallituksen harjoittamista sensurointiyrityksistä oli se, että Campbellin alaisten päivittäisenä tehtävänä oli selvittää etukäteen BBC:n uutislähetysten ohjelmarunko ja protestoida, jollei se heitä miellyttänyt.
Mutta Dyken kaupallinen, ei yleisradiossa alkanut ura oli välillisesti johtamassa koko Kelly-jupakkaan. Dyke kaupallisti BBC:n ohjelmien sisältöä. Populaarit visailut, fakta-tv ja saippuat alkoivat syrjäyttää dokumentteja ja taideohjelmia.Tutkivan journalismin rippeet sysättiin parhaimmista katseluajoista sunnuntaiyöhön. Uutisohjelmiin Dyke halusi röyhkeitä skuuppeja. Niitä varten toimittaja Andrew Gilligan juuri palkattiinkin Today-ohjelmaan. Gilligan oli se BBC:n toimittaja, jonka tuomari Hutton katsoi esittäneen "perusteettomia" väitteitä.
Kuka uskaltaa enää kertoa?
Huttonin jälkeen on kirjoitettu lukematon palstamäärä artikkeleita siitä, miten Huttonin johtopäätelmät tulevat kuristamaan sananvapautta Britanniassa. Pelkona on, että kukaan toimittaja ei enää uskalla raportoida Kellyn kaltaisten paljastajien antamia tietoja. Kelly on kuollut ja Gilligan julkisen häpäisyn jälkeen erotettu, vaikka lähes koko Gilliganin ohjelma on osoittautunut täysin todeksi.
Tärkeimmät uutiset syntyvät kuitenkin aina sellaisista tietovuodoista, joita joku "koneiston" sisällä oleva kansalaisrohkea ihminen antaa.
Kulttuuriministeri Tessa Jowellin johdolla Blairin hallitus on vakuuttanut, että se tekee kaikkensa turvatakseen yleisradioyhtiön riippumattomuuden BBC:n peruskirjaa uusittaessa ja että se vaalii sananvapautta.
Blair ja ministerit vaikuttaisivat hiukkasen uskottavavammilta, jos he pysäyttäisivät kaksi tällä hetkellä menossa olevaa oikeudenkäyntiä. Toisessa kahta
Channel 4 -kanavan toimittajaa odottaa vankila, jolleivät he suostu paljastamaan tiedonlähteitään ohjelmalleen ns. verisestä sunnuntaista. Ohjelma teki ratkaisevia paljastuksia siitä, miten brittiarmeija tappoi 14 aseetonta siviiliä kansalaisoikeusmarssin aikana Pohjois-Irlannissa vuonna 1972.
Toisessa käydään oikeutta kääntäjänä toiminutta virkanaista kohtaan, joka paljasti brittien ja yhdysvaltalaisten laittoman vakoilu- ja painostustoiminnan YK:n Irakin äänestyksen alla.