Jumppakepit vispaavat jenkan tahtiin. "Hakisin sua tanssiin, vaan kun sulla ei ole jenkkakahvoja", huutelee joku ja porukka räjähtää nauruun. Liike ei silti pysähdy keneltäkään.
Fysioterapeutti Matti Myllylahti antaa ohjeita taivutuksiin ja venytyksiin. Jonkun kasvoilla saattaa vilahtaa kivun irvistys, mutta pian toinen heittää taas huumoria joukkoon. Täällä kivut unohtuvat hetkeksi. Iloinen mieli on ainakin yhtä tärkeä kuin liikuntakyvyn säilyttäminen.
"Jäytävä kipu kysyy henkisiä voimavaroja", sanoo 43 vuotta reumaa sairastanut Lauri Savolainen. Hän kiittelee Kalajokilaakson reumayhdistystä siitä, että se järjestää mielenvirkistystä ja liikuntaa.
"Kotona ei tule jumpattua, vaikka tietää, miten tärkeää se olisi." Yhtä tärkeää on kokoontua yhteen tai päästä retkille.
Fysioterapeutin ohjaamaan reumapotilaiden erityisliikuntaryhmään pääsee vain lääkärin lähetteellä.
"Parempikuntoiset käyvät kansalaisopiston tai jonkun muun järjestämissä jumpissa", sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Ulla Lehtikangas.
Reumapotilaiden erityisliikuntaa on Ylivieskassa järjestetty kymmenkunta vuotta. Ryhmän perusti reumalääkäri Juhani Kuisma. Oma reumalääkäri onkin ollut yhdistyksen toiminnalle merkittävä etu.
Kalajokilaakson alueelle syntyivät ensimmäiset reumatiimit. Niitä vetävät reumahoitajat ja niihin kuuluvat fysioterapeutti, toimintaterapeutti, jalkahoitaja ja muita erikoisalan osaajia. Terveyskeskuksessa on vastaava reumalääkäri ja Oysin reumatologi käy säännöllisesti konsultoimassa.
"Meillä on nyt asiat hyvin. Toivotaan, ettei palveluja supistettaisi. Se olisi monelle reumapotilaalle katastrofi", Lehtikangas sanoo.
Yhdistyksen tärkeimpiä tehtäviä on ajantasaisen tiedon välittäminen jäsenistölleen. Se tekee yhteistyötä niin naapuriyhdistysten kuin muidenkin potilas- ja vammaisjärjestöjen kanssa.
"Emme piileksi vaan esiinnymme näkyvästi omana itsenämme ja pyrimme pitämään ääntä tarpeistamme", Ulla Lehtikangas korostaa.
Kun kunnilla menee huonosti, kolmannen sektorin merkitys kasvaa. Reumayhdistyksellekin on ehdotettu työnantajaksi ryhtymistä.
"Totesimme, ettei siihen ole mahdollisuutta. Yhdistys kerää jäseniltään varoja yhteiseksi hyväksi. Käytämme ne perinteiseen tuki- ja virkistystoimintaan. Siitä huolimatta omavastuuosuutta jää jokaiselle. Palkkojen maksuun emme kykenisi, niin paljon emme saa rahaa kokoon."
Yhdistyksessä ollaan edelleen valmiita vapaaehtoistyöhön. Tarjoaahan se samalla iloa ja yhdessäoloa. Yhteiskunnalta toivotaan sellaista kädenojennusta, että se voidaan tulkita kannustukseksi.
Kalajokilaakson Reumayhdistys ry
viettää sunnuntaina Ylivieskan Akustiikassa 60-vuotisjuhlaansa kello 13.