Meksikonlahden rannikolla Yhdysvalloissa etsitään kuumeisesti keinoja pitää rannikko asuttuna huolimatta lisääntyvistä hirmumyrskyistä.
Kaksi vuotta sitten tuhoja tehneen Katrinan jälkeen eteläisessä Mississippissä uudet talot rakennetaan nyt paljon aikaisempaa vahvemmiksi ja pylväiden päälle myrskyvahinkojen välttämiseksi.
Päätyönään Mississippin osavaltioyliopistossa arkkitehtuuria opettava David Perkes lähti heti Katrinan jälkeen vapaaehtoisesti auttamaan Meksikonlahden rantakaupunkien jälleenrakennusta. Parin viikon urakasta on venynyt jo pari vuotta eikä loppua näy.
Perkesin mukaan koko rannikon rakentamiskonsepti oli pantava uusiksi jotta seuraavat myrskyt eivät saisi enää aikaan samanlaista tuhoa kuin Katrina.
"Oleellista on ollut ymmärtää, mitkä ovat todellisuudessa ne voimat, jotka myrskyissä tuhoavat rakennuksia ja infrastruktuuria", Perkes selittää johtamansa Gulf Coast Community Design Studion parakissa Biloxissa.
"Suurimmat tuhot aiheutti ennätyskorkealle noussut vesi eikä niinkään tuuli. Monien tuhoutuneiden talojen rakenne olisi kyllä kestänyt vanhan standardin mukaisen 177 kilometriä tunnissa puhaltavan tuulen, mutta ne eivät kestäneet tuulen nostattamia vesimassoja jotka työnsivät taloja pois paikoiltaan tai kokonaan nurin", Perkes kertoo.
"Nyt rakenteiden tuulenkestovaatimukseksi on nostettu 225 kilometriä tunnissa."
Jotta talot kestäisivät aikaisempaa paremmin myrskyjen ravistelua, niiden perustukset juntataan entistä syvemmälle ja talojen kantavat rakenteet suunnitellaan kestämään voimakastakin sivusuuntaista vääntöä.
"Oleellista on myös ottaa alusta asti suunnittelussa huomioon, että talojen kaikki rakenteet sidotaan riittävän tehokkaasti toisiinsa ja sitä kautta perustuksiin", Perkes tähdentää.
"Varsinkin monet vanhimmista taloista oli vain laskettu perustusten päälle ilman että niitä piti todellisuudessa paikallaan mikään muu kuin painovoima."
"Ero entiseen on huomattava. Nyt jokainen liitos vahvistetaan teräksellä", Perkes vakuuttaa ja muistuttaa samalla katastrofin inhimillisistä taustoista.
"Aikaisemmin väljempiäkin rakennusmääräyksiä valvottiin huonosti. Nyt täällä todella katsotaan, että talot tehdään normien mukaan."
Perkes muistuttaa, että rakennusten tuulenkestävyys on vain yksi myrskynsiedon osatekijä. Yhtä tärkeätä on suojata rakennukset myrskytuulen nostamilta tulvilta.
"Normit tulvasuojausten varalta ovat näkyvästi muuttuneet Katrinan jälkeen", Perkes kertoo.
"Kun aikaisemmin talot täällä rannikolla piti rakentaa niin, että selvisivät 1,22 metrin vedennoususta yli normaalien vedenkorkeuden vaihtelujen, nyt normi on 3,66 metriä."
Tämä tarkoittaa sitä, että varsinkin aivan rannan tuntumassa sijaitsevat talot rakennetaan nyt pylväille, jotta tulva-aallot pääsevät vapaasti virtaamaan talojen alta. Tämä myös selittää sen, miksi talojen alustat ovat avoimia. Jos niihin rakennettaisiin seinät, nopeasti nousevan veden paine saattaisi kaataa talon paikaltaan.
Talojen sähköjärjestelmät tehdään nyt niin, ettei nouseva vesi pääse vahingoittamaan sähkökeskuksia tai esimerkiksi ilmastointilaitteita. Ne on kaikki sijoitettu niin, että tärkeimmät komponentit sijoitetaan mahdollisimman ylös ja alemmilta tasoilta jännite kytkeytyy automaattisesti pois veden noustessa.
Uuden arkkitehtuurin mukaan tolppien päähän rakennetut talot tuottavat myös yllättäviä ongelmia.
"Varsinkin vanhusten ja vammaisten on vaikea nousta portaita joten olemme joutuneet suunnittelemaan taloihin pitkiä luiskia jotka mahdollistavat pyörätuolien ja rollaattorien käytön", Perkes kertoo.