Mediatutkimus uhkaa vajota tilanteeseen, jossa se ei ole tiedettä eikä tutkimusta, vaan erilaisia mediamuoteja myötäilevää digitaaliajan mainospuhetta.
Noin sanoo Lapin yliopistolle mediatieteen tiedepohjan 1992 laatinut Hannu Eerikäinen. Hän pitää nykyisin vallalla olevaa mediatutkimuksen suuntaa suurelta osin pelkkänä kielellisenä leikkinä ja hämäränä teoretisointina.
"Tutkimuksen on korvannut postmoderni kirjoitus, jossa tärkeilevään tyyliin toistellaan teoriagurujen oppilauseita."
Berliinissä vapaana tutkijana toimiva Eerikäinen harmittelee, että mediakulttuurista on hyvää vauhtia tulossa pelikulttuuria, jonka maailmankuvan keskeisiä arvoja ovat vauhti, väkivalta ja vastustajan nujertaminen.
"Kriittinen mediatutkimus hävisi niin meillä kuin muuallakin mediahurmokseen."
Mediatiede ei Eerikäisen mukaan saisi jäädä juhlimaan tietokone- ja digitaaliteknologian tuotekehittelyä. Näitä aloja on tutkittava ja ravisteltava -- ilman science fiction -visioita ja korkealentoista hölynpölyä.
"Mediat ovat aikamme suuri kertomus. Seuraamme myyttistä tarinaa teknoutopiasta, jossa median ulkopuolella ei ole elämää. Mediatieteen suurin haaste olisikin selvittää, miksi näin kävi ja millaisia seurauksia siitä on ollut."
Aivan toivoton Lapissa pian väittelevä Eerikäinen ei ole. Hänen mukaansa mediatieteen tulevaisuus on ennen muuta tieteessä.
Eerikäinen huomauttaa, että mikä tahansa tutkimus ja tieteenala menettää pätevyytensä ja kriittisyytensä, jos se suhtautuu pelkästään ihaillen kohteeseensa.
"Tarvitaan tiedettä, joka todella tutkii medioita perinteisen tieteen keinoin. Palataan siis mainospuheesta ja teoriatärkeilystä oikeaan tutkimukseen."