Posio Korouoman jäätiköiltä kuului torstaina kova kopse, kun talvilajien harrastajat lähtivät voittamaan harrastuksensa vaaroja. Huoli turvallisuudesta sai ensi kertaa useat liitot aloittamaan yhteisen koulutuksen.
Suomen 700 000 laskettelijasta yhä useampi hakeutuu hoitamattomille rinteille freeride- tai off-pistelaskettelun hurmioon. Lumikengillä kävelee jo 100 000 suomalaista ja kiipeilijöitäkin on tuhansia.
Eikä innostus laannu. Yksi kurssin järjestäjistä, Laskuvarjojääkärikilta, aikoo olla vuona 2010 maailman johtava osaaja arktisessa vaelluksessa.
"Usein on sellainen luulo, että eihän Suomessa mitään satu", yksi kurssin vastaavista Oula-Matti Peltonen valitteli. Muutama kohtalokas lumivyöry on muuttanut käsityksiä.
Oppineenkaan ei pidä olla liian varma. Pari vuotta sitten Itävallassa lumivyöry hautasi alleen lumivyörykurssilla olleet. Siinä kuoli muun muassa kaksi suomalaista.
Yhteinen huoli
Suomen Hiihdonopettajat, Kiipeilyliitto ja Laskuvarjojääkärikilta löivät samana talvena päänsä yhteen, jotta tilanne paranisi. He eivät olleet yksin, sillä kuluttajavirastokin alkoi jo huolestua.
Torstaina liitot aloittivat sitten ensimmäisen kurssinsa käytännön opetuksen.
Arri Leino vei ryhmänsä Korouoman kuulun Ruskeavirran juurelle harjoittelemaan jyrkän lumiseinämän nousua. Tausta oli jylhä, sillä taustalla ollut jääseinämä on 60 metriä korkea eli suurempi kuin Niagaran putous.
Viereisellä Mammuttiputouksella toinen ryhmä harjoitteli turvallista jääkiipeilyä.
Arri Leino heittäytyi malliksi rinteen vietäväksi ja näytti, kuinka liuku pysäytetään. Seuraavaksi ryhmä lyöttäytyi köysistön avulla yhteen ja hävisi Korouoman lumisille seinämille.
Kurssi on kattava, sillä lisäksi uusien talvilajien harrastajat saavat lumivyörykoulutusta. Korouoma suunnistusrasteilla kurssilaisten pitää osata määrittää koordinaatit ja korkeuserot.
Yllättäviä vaaroja
Laskettelijoita, kiipeilijöitä ja vaellusta harrastetaan koko maassa. Posion Korouoman kurssille osallistuva helsinkiläinen Sirpa Arvonen harrastaa lumikenkävaellusta.
"Ihmisillä on kaipuu luonnonrauhaan ja uusiin elämysiin", Arvonen arveli. "Ihmiset lähtevät vaeltamaan yhä kauemmaksi, Eurooppaan tai Lappiin. Kengillä on helppo mennä, minne vaan, jolloin voi eksyä tai joutua lumivyöryvaaraan."
Onkin turha luulla, että eksoottisten talvilajien vaara koskee vain villiä laskettelua. Siksi laajempi koulutus olisi tärkeää.
"Lumikenkävaeltajat voivat innostua lajista ja lähteä tietämättömänä vaaroista", Arvonen sanoi. He voivat eksyä, kastua tai joutua putoavan lipan alle.
"Hypotermia voi alkaa yllättävän aikaisin", hän varoitteli. Itse asiassa talvisessa luonnossa liikkuvat joutuvat paljon useammin muihin vaaroihin kuin lumivyöryyn.
Arvonen kertoi kuulleensa, kuinka tänä keväänä tuttua reittiä vaeltaneet olivatkin yllättäen uponneet suohon.
Vaimo oli purossa
Kurssin seniorilla Aarno Peltosella oli tosin mukaviakin muistoja kastumisesta. "Löysin sillä tavoin vaimoni", hän kertoi.
"Hän putosi jään läpi puroon, ja minä pelastin. Nuotiolla lämmittelimme vaatteita. Myöhemmin nainen kosi minua", Peltonen muisteli.
Parin poika on nyt Korouomalla pidettävän kurssin vetäjä Oula-Matti Peltonen. Hän tiedostaa silti ulkonaliikkumisen todelliset vaarat.
"Ei pitäisi lähteä liian vähissä vaatteissa liikkeelle. Aina pitää varautua muuttuvaan keliin", hän varoitti.
Suomessa otetaankin nyt ensiaskelia useiden talvilajien turvallisuuskoulutuksessa. Suuret alppimaat ovat vielä kaukana edellä.
Esimerkiksi Ranskassa, jossa kiipeily kasallislaji, kuten Suomessa maastohiihto, siellä koulutus on pitkällä. Vuoristo-oppaan koulutus on korkeakoulupohjainen, ja se kestää viidestä seitsemään vuotta.