Liikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä on pudonnut alle kolmannekseen 1970-luvulta. Turvallisuuden saavutuksia ei tule vaarantaa nostamalla ajonopeuksia.
Voidaan pitää suurena saavutuksena, että Suomen tieliikenteessä vuosittain kuolleiden määrä on pudonnut 1970-luvun alun yli 1 150:n lukemista alle 300:een.
Tähän ovat vaikuttaneet useat tekijät: teiden kunto on kohentunut, autot ovat aikaisempaa turvallisempia, ja nopeusrajoituksin sekä valvontaa tehostamalla on onnistuttu hillitsemään hurjastelua.
Kehityksen soisi jatkuvan. Siihen sopii tavattoman huonosti eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan enemmistön Ylen uutisten maanantaina julkaisemassa kyselyssä ilmaisema halu nostaa nopeusrajoituksia.
Liikennekuolemien määrä on kasvanut siellä missä nopeuksia on nostettu. Nopeusrajoitusten nostamisen sijaan huomio kannattaa suunnata keinoihin, joilla lisätään liikenteen joustavuutta.
Tieliikennekuolemien suureen määrään kiinnitettiin vakavaa huomiota vasta 1970-luvun alussa, kun tasavallan presidentti Urho Kekkonen peräsi uudenvuodenpuheessaan ennakkoluulottomia toimia liikenneturvallisuuden parantamiseksi.
Siihen saakka liikennekuolemat olivat nousseet koko ajan autojen yleistymisen myötä. Ajankohdan politiikanteolle tunnusomaiseen tapaan Kekkosen jyrähdys poiki useita toimenpiteitä, joiden ansiosta liikennekuolemien nousukehitys saatiin pysäytetyksi ja käännetyksi laskusuuntaan. Se jatkuu yhä.
Yhtenä keinona kuolemien vähentämiseen pidettiin nopeusrajoitusten säätämistä teille. Nopeusrajoitusten tulo 1970-luvun loppupuolella aiheutti melkoisen vastalausemyrskyn, joka jatkui vuosikausia. Saman vastaanoton sai toinenkin merkittävä turvallisuuteen vaikuttava uudistus, turvavöiden käyttöpakko.
Nämä yhdessä teiden kunnon kohentumisen ja autojen turvallisuuden parantumisen kanssa ovat vaikuttaneet siihen, että liikennekuolemien määrä on todella vähäinen verrattuna siihen, kuinka paljon liikenne on kasvanut näiden vuosikymmenten aikana.
On laskettu, että jos neljän vuosikymmenen takaiset kuolonkolarit suhteutettaisiin tämän päivän liikennemääriin, teillä kuolisi noin 3 500 ihmistä.
Voi vain kysyä, millä muilla keinoin on onnistuttu ehkäisemään samassa määrin ennenaikaisia kuolemia. Tästä saavutuksesta kannattaa pitää kiinni.
Liikenteen suurimmat ongelmat eivät liity siihen, kuinka lujaa teillä saa ajaa, vaan siihen, kuinka joustavasti liikenne sujuu. Siinä on parantamisen varaa.
Nopeimmin tuloksia syntyisi, jos ihmiset kiinnittäisivät huomiota omaan ajokäyttäytymiseensä. Liian usein toimitaan itsekkäästi eikä oteta huomioon muita tiellä liikkujia. Ripaus kohteliaisuutta kilpailun sijaan saisi ihmeitä aikaan.
Nykytekniikka antaa mahdollisuuden kehittää nopeusrajoituksia niin, että liikenne ja sääolosuhteet otetaan huomioon. Tämä on tavoite, johon kannattaa pyrkiä. Se on kallis toteuttaa kattavasti, joten siihen suuntaan joudutaan etenemään lyhyin askelin.