Eurokansanedustajien palkkahaitari säilyy suurena ja kulukorvaukset kuitittomina. Palkkauudistus kaatui rahan puutteeseen ja liian suureen korotukseen.
Eurokansanedustajien palkka- ja kulukorvausuudistus on ollut vireillä neljännesvuosisadan. Ilmeisesti tarvitaan vielä toiset 25 vuotta ennen kuin sille löydetään sopiva ajankohta. Europarlamentti oli jo päässyt sovintoon pahimpien epäkohtien korjaamisesta, mutta uudistus kaatui neljän jäsenmaan vastustukseen. Saksan, Itävallan, Ranskan ja Ruotsin näkemyksen mukaan uudistus oli liian kallis ja ajankohta huono.
Nykyisin kunkin maan kansanedustajilla ja eurokansanedustajilla on sama palkka. Kotimaa myös maksaa euroedustajien palkan, mutta EU kulukorvaukset. Uudistuksen myötä palkanmaksukin olisi siirtynyt Brysseliin.
Suurin nettomaksaja Saksa piti uudistusta liian kalliina aikana, jolloin on vaalittava tiukkaa budjettikuria. Ruotsin mielestä korotus oli liian liian suuri, olisihan se tuplannut ruotsalaismeppien palkan. Samaa mieltä oli myös Itävalta. Suomi kannatti uudistusta, koska se olisi lisännyt läpinäkyvyyttä kulukorvauksissa. Suomi olisi saanut myös verottaa omia meppejään kotimaassa.
Palkkauudistuksen toinen puoli olisi ollut luopuminen yhtenäisestä kulukorvauksesta. Se on edustajille antelias, koska menoista ei tarvitse esittää kuittia. 3 620 euron kuukausittaisesta kulukorvauksesta on voinut jäädä säästöön paljonkin. Saksalaiset ja itävaltalaiset mepit ovat voineet säästää 40 000-50 000 euroa vuodessa, koska he ovat voineet käyttää kotimaan järjestelmän mukaisia ilmaisia matkoja Brysseliin ja Strasbourgiin.
Uudistuksen romuttuminen venyttää europarlamentaarikkojen palkkahaitarin hurjiin mittoihin, kun EU laajenee ensi vappuna. Italian euroedustaja ansaitsee kuukaudessa 11 000 euroa. Saksa maksaa 7 000 euroa, Ruotsi noin 5 000 euroa ja Suomi 4970 tai 5340 euroa 12 vuoden jälkeen. Liettuan edustajat saavat kuussa 800 euroa, jolla ei tule toimeen Brysselissä. Summa on naurettava italialaiskollegan palkkaan verrattuna. Kuitenkin molemmat tekevät samaa työtä. Edustajien palkan on oltava riittävä ja tasavertainen, jotta he eivät lankeaisi lahjuksiin. Tämä vaara on aivan todellinen.
Meppien palkkaeroista käy kouriintuntuvasti ilmi uusien ja vanhojen jäsenmaiden elintasoerot. Jos uudistus olisi toteutunut, uusien jäsenmaiden euroedustajat olisivat ansainneet moninkertaisesti omien maidensa pääministereihin ja ministereihin verrattuna. Se kiistatta olisi synnyttänyt kateutta. Samalla EU-vastaisuus olisi lisääntynyt. Tämä on ainoa myönteinen asia, joka uudistuksen romuttumisella on. Aikaa myöten elintasoerot tasoittuvat.
Uudistuksen romutus on onneton ratkaisu, olisihan se lopettanut järjestelmän, joka sallii ahneuden ja suoranaiset väärinkäytökset. Kulukorvausten avulla moni meppi on kerännyt muhkean vaalikassan. Nyt europarlamentaarikot joutuvat kevään vaalikampanjassa jälleen selittämään asiaa.
Esityksen kaatuminen voi vaikuttaa Euroopan parlamenttivaaleihin kesäkuussa. Viisi vuotta sitten vaaleihin osallistuttiin erittäin laiskasti. Suomessakin nipin napin 30 prosenttia kävi äänestämässä. Kun palkkauksen ja kulukorvausten epäkohtia ei kyetty sopimaan, kansalaiset voivat tuomita kähminnän jättämällä kesäkuun vaalit väliin. Jos kansalaiset kääntävät selkänsä koko EU:lle, Brysselin päätöksiltä ja uudelta perustuslailtakin putoaa pohja, kansalaisten hyväksyntä ja arvostus.