"Höperö vanha tyttö", "vähämielinen naimaton nainen". Nämä ovat luonnehdintoja Schaggin Huppa-Leenasta Sara Wacklinin pohjalaismuistelmien Vapaa valinta -tarinassa. - Hän oli kummajainen ja kylähullu 1800-luvun tervaporvareiden kaupungissa.
Wacklinin kertomukset pohjautuivat tositapahtumiin, "vain joitakin yksityiskohtia oli muovailtu toiseen asuun". Tarueläjä Leenasta tuli Anu Kaipaisen Arkkienkeli Oulussa -romaanin myötä.
Kaipaisen Huppa-Leena on hieman groteski hahmo, jolla on suuret känsäiset kourat: "Schaggin Leena kulki aina kumarassa, vartalo jalkojen päälle suorakulmaan taipuneena kuin jättiläiskokoinen linkkuveitsi. Vasenta kättään hän piti ristiselän kohdalla kämmenpuoli ylöspäin, oikea taas oli vikkelästi vapaa poimimaan kaikenlaista mitä maasta sattui löytymään."
Oululaisen Schaggin porvarisperheen omituinen tytär aiheutti päänvaivaa perheelleen. Itsekseen pöpöttävän kummajaisen arveltiin olevan pirun riivaama. Niinpä hän ei saanut asua samassa talossa muun perheen kanssa, vaan hänet majoitettiin vanhaan saunaan, jossa hän "sai rauhassa nytkiä".
Alkoiko kaikki siitä, kun Leena näki unta naapurin Agneksesta, joka kuoli hääpäivänsä aamuna? Kenties. Agnes kulkee Leenan mukana Kaipaisen tarinassa. Hulluudesta yritetään päästä juottamalla Leenalle lumpeenjuurilientä ja syöttämällä äidin kihlasilkin tupsuja, mutta turhaan.
Eletään Suomen sodan melskeitä. Wacklinin Vapaassa valinnassa kerrotaan, kuinka kuolleita kannettiin taukoamatta lasaretinpihalle, "jossa ne pinottiin kasoiksi sekä sitten liisterekiin korkeiksi kuormiksi hautausmaalle kuljetettavaksi".
Huppa-Leena oli eräänä talvi-iltana hakemassa kelkallaan polttopuita. Hetken mielijohteesta hän päätti poiketa katsomassa kuolleita sotamiehiä.
"Leenalla oli tässä nyt niin monta kaunista kosijaa valittavanaan, ettei hän tiennyt kenet ottaisi. Lopulta hän kuitenkin rupesi raahaamaan kaikin voimin kelkkaansa sellaista ruumista, joka häntä eniten miellytti."
Kotisaunallaan hän rupesi sulattelemaan jäätynyttä ruumista "niin kuin hän oli tottunut tekemään jäätyneille Kuusamon siioille".
Sotamies virkoaa yllättäen, ja Leena hoivaa tätä hellästi viikkojen ajan salassa. Huppa-Leenasta sukeutuukin sankarillinen ja lannistumaton hahmo, joka pelastaa ihmishengen.
Kaipaisen romaanissa Leena tosin luulee sotilaansa olevan arkkienkeli Miikkael, joka on pelastava maan Venäjältä. Näinhän oli Leenalle kertonut itse Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf.
Kyse on myös rakkaudesta tai sen puutteesta. Kaipaisen Huppa-Leena ilmoittaa, että hän rakastaisi "ihan kaikkia ihmisiä maailmassa, mutta he eivät näy tarvitsevan hänen rakkauttaan".
Palkitseeko sotilas Leenan rakkauden? Kaipaisen kirjassa Leena saa terveen pojan.
Miikkaelin ja Leenan tarinalle esitetään kaksi vaihtoehtoista loppua: romanttinen ja vähemmän romanttinen. Wacklinin tarinassa Leena pääsee onnellisiin naimisiin pelastamansa sotamiehen kanssa.
Sarjan edelliset osat on julkaistu 12.2., 19.2., 26.2., 5.3., 12.3., 14.3., 19.3., 26.3., 2.4.,16.4. ja 23.4. Ehdotuksia taruhenkilöistä voi lähettää osoitteeseen kulttuuri@kaleva.fi
