antti.ervasti@kaleva.fi
Kesällä tuli kierrettyä pyöräillen Helsinki suurin piirtein kokonaan ympäri, ja maalaistollo kyllä suoraan sanottuna hämmästyi, miten paljon viheralueita ja puistoja on esimerkiksi pelkästään Hietaniemen alueella. Sehän on keidas keskellä betonierämaata.
Tampereen keskustan kupeessa lepää Särkänniemi huvipuistoineen, ja kivenheiton päässä järvien välissä kohoavat mahtava Pyynikin alue ja legendaarinen Pispalanharju.
Mutta on täällä Oulussakin. Sitä ei monesti tule ajatelleeksi, kuinka hieno alue sympaattisen pikku keskustamme kyljessä on Hupisaaret. Se on oululainen ainutlaatuisuus, jota ei saa pilata.
Monella lurahti aamukahvi väärään kurkkuun viime viikolla, kun kerrottiin uutinen suunnitelmista Hupisaarten pään menoksi. Nytkö sekin alue joutuu rakentajien mellastuskentäksi ja täytetään hyväosaisten luksuslukaaleilla?
Aikeet Hupisaarilla eivät näytä niin pahoilta kuin aluksi vaikutti, mutta valppaana aina kannattaa olla. Nimittäin huonoja kokemuksiahan on. Saattaisipa torinrannan vieressä oleva Kiikelikin olla ihan toisella tavalla kansalaisten käytössä, jos aluetta olisi haluttu kehittää eri suuntaan.
Jos ja kun Hupisaarten tontinluovutuskilpailu tarkoittaa todella sitä, että alueelle haetaan parasta mahdollista käyttöä ja kehitystä, niin hyvä.
Missään nimessä Hupisaarten mistään osasta ei saa tehdä asuntoaluetta. Silloin se ei olisi enää oululaisten keidas ja tietynlainen ulko-olohuone.
Avoin ideakilpailu, miten nyt joutilaina seisovat Lasaretinväylän rakennukset saataisiin kaikille yhteiseen käyttöön, on tarpeellinen. Sen verran intiimi paikka on, että uusia rakennuksia ei kannattaisi hirveästi suunnitella.
Ideakilpailu Lasaretinväylästä järjestettiin jo yhdeksän vuotta sitten. Tulosten julkistamisen yhteydessä sanottiin, että aluetta ei lähdetä suin päin rakentamaan. Näin on näköjään toimittu.
Nyt olisi kaikkein tärkeintä, että vanhat rakennukset kunnostettaisiin. Alueesta saisi vaikkapa makean kulttuurikeskuksen Pohjois-Pohjanmaan museon, taidemuseon ja Tietomaan jatkeeksi. Rahaa tietysti pitää jostakin löytyä - ja melkoisen paljon.
Todiste Hupisaarten tärkeydestä oululaisille on Kalevan Juttutuvan vilkas keskustelu aiheesta. Rakentamisaikeet tuomittiin lähes yksimielisesti, vaikka varsinaisesti rakentamisesta ei välttämättä olekaan kyse.
Muutamia eriäviäkin mielipiteitä esiintyi. Eräs totesi, että Hupisaaret ei edes ole mitään suosittua piknik-aluetta, ja hänen mielestään valittajista useimmat eivät varmaankaan ole edes koko puistossa käyneet vuosikausiin.
Sekin on osin totta. Kun kiertelee Hupisaarilla aikansa, huomaa, että paikka ei ole likimainkaan täydellinen - niin viehättävä kuin se onkin. Rähjäisen Lasaretinväylän lisäksi huomio kiinnittyy paikoin sotkuiseen luontoympäristöön.
Esimerkiksi Ämmänväylän ranta-alue kalaportailta keskustaan päin on jätetty siivottomaksi tuherikoksi, joka vaikuttaa illan hämyssä pelottavalta, epämääräistä porukkaa houkuttavalta paikalta. Outoa, jos jotkut näkevät sellaisessa romantiikkaa.
Kaupunki hoitaa Hupisaaria periaatteella, että alueella on monimuotoisuutta, myös hyvin pitkälle luonnonmukaisena säilyviä kohtia. Kaikki tunkkaiset rääseiköt pitäisi hoitaa ilmaviksi ja viihtyisiksi - silloin vasta voidaan puhua kaupunkipuistosta. Luomuihannoijat voivat mennä Sanginjoen ulkometsään viidakkoseikkailulle.