Oulussa on käynnissä useita näyttäviä, etten sanoisi korkean profiilin rakennus- ja kaavoitushankkeita: Asemanseutu, Terwa Tower, Kiikelin Löylymaa ja Lasaretinsaari, muutamia mainitakseni.
Hankkeita on perusteltu Oulun vetovoiman kehittämisellä, mutta niille on yhteistä myös kiihkeä vastustus. Niin kiihkeä, että herää kysymys, onko meillä malttia kehittyä? Erään valtiomiehen sanoja lainatakseni.
Näistä hankkeista Lasaretinsaari on minulle henkilökohtaisesti läheisin. Monestakin syystä: olenhan perehtynyt hankkeeseen suunnittelijana, mutta ennen kaikkea seurannut paikan kehittymistä omin silmin jo yli 50 vuotta.
Sotilassairaalan laajennus 60-luvulla, Koskikeskuksen ruutuelementtitalot 70-luvulla, Dammisaari 80-luvulla, Taidemuseon ja Ainolan Portin rakentaminen 90-luvulla, Lasaretinsaaren edellisen muutosvaihe 2000-luvulla ja lopulta Lasaretinväylän ja Sähkölaitoksen muutokset 2010-luvulla.
Jokainen näistä vuosirenkaista on omalta osaltaan parantanut alueen viihtyisyyttä ja turvallisuutta, ja Hupisaarten puistoilla on enemmän käyttäjiä kuin koskaan.
Viimeisin askel taitaa olla purojen kunnostus vaelluskaloille sopivaksi. Hieno hanke, joka osoittaa kuinka luonto ja kaupunkirakentaminen voivat löytää paikkansa toistensa rinnalla. Kun nyt katselen jokimaisemaa avoimin silmin ja mielin, minun on vaikea ymmärtää niitä huolestuneita ja rakentamista vastustavia mielipiteitä, joita julkisuudessa on esiintynyt.
Kaupunkirakenteen tiivistämisen hyödyt ovat nähdäkseni laajasti tunnistettu ja hyväksytty – onhan esimerkiksi palvelujen saavutettavuus väestön ikääntyessä entistä tärkeämpää.
Mielestäni kaikki Hupisaarten ympäristön aikaisemmat rakennushankkeet ovat parantaneet koko alueen miljöötä. Lasaretinsaari, joka on ollut rakennettua aluetta jo 1600-luvulta lähtien, on vain pieni osa Hupisaarten nimellä tunnettua laajaa kokonaisuutta.
Saaren koillisosassa sijaitsevan, yksityisessä omistuksessa olevan tontin rakentamisesta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, jonka tulosten perusteella saarelle ollaan saamassa korkealuokkaista, kiinnostavaa uutta asuntoarkkitehtuuria. Siis: yksityiselle, jo ennestään rakennetulle tontille, ei puistoon, luodaan yksi lisävaihe saaren monipolviseen historiaan.
Koska Lasaretinsaaren kerrostumat säilyvät ennallaan, en todellakaan näe mitään syytä jarrutella tätä projektia. Hankkeessa yhdistyvät hienolla tavalla yksityinen ja yhteinen etu, joten toivotan päättäjille rohkeutta viedä hanke maaliin asti!
Sampo Valjus
arkkitehti
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.