Jalkapallo on kivaa. Ainakin vielä siinä iässä, kun joukkueen jokainen pelaaja nauttii täysin rinnoin, ja kaikki saavat pelata suunnilleen saman verran.
Oulun Heinäpään nurmikentille kerääntyi viikonloppuna toistatuhatta juniorijalkapalloilijaa, heidän lähiomaistaan ja taustahenkilöä viettämään mukavia pelihetkiä.
Kuhina oli koko ajan varsin kovaa, ja kaikilla tuntui olevan enemmänkin kuin hauskaa - lopputuloksista riippumatta.
Torniolainen Siepin perhe nautti nuorimman poikansa pelimatkan rinnalla myös yhteistä perhelomaa. Yhdeksän vuotiaan Artturi-pojan pelejä jännittivät katsomosta käsin Jaana-äidin ja Ari-isän lisäksi myös isosiskot Sallariina, 13, ja Sara, 12, sekä Alisa-pikkusisko, 4. Tosin perheen nuorimmaista tuntui kiinnostavan kaikki muu oheistoiminta huomattavasti enemmän kuin itse peli.
"Mukava reissuhan tämä on kaikinpuolin ollut. Olemme seuranneet pelejä, käyneet meressä uimassa, kaupungilla ostoksilla ja tietenkin pikaruokaloissa syömässä", Ari-isä listaa tyytyväisenä.
Artturi pelaa TP-47:n Liverpool-joukkueessa. Torniolaiset eivät olleet järjestäneet Ouluun yhteismajoitusta, vaan jokainen poika saapui pelipaikalle eri osoitteista.
"Tulimme jo perjantaina. Olemme majoittuneet siskoni luokse Kaakkuriin", Jaana-äiti valottaa Siepin perheen järjestelyä.
"Tämä on ensimmäinen kerta, kun olemme Oulun Heinäpäässä pelihommissa. Täytyy sanoa, että täällä ovat todella hienot puitteet. Kentät ovat hyviä ja peruspalvelut kunnossa. Todennäköisesti tulemme uudestaankin", Ari-isä hymyilee.
Tappiokaan ei masenna
Yhdeksänvuotiaiden G-juniorien peliä on ilo seurata. Pelaaminen on - niin kuin sen pitää ollakin - yhtä suurta iloista leikkiä. Totisuus on hommasta todella kaukana.
Torniolaispoikien valmentajan kannustavat sanat ovat paljon kertovia tappiollisen pronssiottelun jälkeen.
"Loistava peli pojat. Jokainen teistä pelasi tosi hyvin. Voitto ei ole tärkeintä."
Valmentajien lohduttavat sanat auttavat: niukka 0-1-tappio unohtuu pelaajien mielestä muutamassa minuutissa ja suut kääntyvät muikeaan hymyyn.
"Tämä oli meille jälleen opettavainen viikonvaihde", TP-47:n valmentaja Pekka Närhilä tokaisee.
Torniolaisryhmä ansaitsee myös mehevän kiitoksen mukavasta yhteishuudostaan pelin päätyttyä.
"Hävittiin tai voitettiin, niin reilu peli pelattiin."
OLS-etelä nautiskeli
G9-poikien sarjassa yksi oli taidollisesti selvästi ylitse muiden. OLS-etelä nautiskeli kultamitalit kaulaansa murskaavalla maalierolla 51-1. Loppuottelussa joukkue pyöritti OLS-tykkipojat pyörryksiin puhtain 5-0-numeroin.
"Me olemme superpuolustajia", voittajajoukkueen Peetu Karttunen tiivisti ytimekkäästi.
OLS-etelän valmentajakaksikolla Kari Heinonen-Ilkka Hinkula on käytössään ihailtava versio kaikki pelaa -ajatuksesta.
"Meillä on ryhmässämme 14 pelaajaa. Kaikki saavat varmasti pelata saman verran. Lisäksi kierrätämme pelaajia jokaisella pelipaikalla. Esimerkiksi tässä turnauksessa meillä on ollut kymmenen eri maalivahtia ja viisi eri kapteenia. Kiinteitä pelipaikkoja meillä ei siis ole", Kari Heinonen tiivistää.
Loppuottelussa joukkueen kapteenin tehtäviä hoiti kunniakkaasti Pauli Kontiainen.
"Äiti, pääsen kohta nostamaan pokkaalin", Pauli virkkoi hymyssä suin 3-0-johtoasemassa jo hiukan ennen ottelun puoliaikaa.
Hiukan isommille jalkapalloilijoille vielä lopuksi kokeilemisen arvoinen vinkki, jos haluat päästä vetämään joukkueesi rangaistuspotkun.
"Valmentaja, saanko vetää, koska en ole syönyt karkkia koko päivänä?"
Tämä perustelu kuorrutettuna innokkaalla ilmeellä upposi ainakin kemiläisen FC-88:n G-nuorten valmentajaan.