Kirjailija Veikko Huovinen, 79, julkaisee ensi maaliskuussa kenties henkilökohtaisimman kirjansa Pojan kuolema. Sotkamossa asuva Huovinen kertoo kirjassa nuorimman poikansa Pekka Huovisen, 41, elämästä ja kuolemasta.
Pekka Huovinen meni ja hukkui Sotkamon Pieneen Kiimasjärveen lokakuussa 2005. Hänen ruumiinsa löydettiin ja haudattiin keväällä 2006.
Lahjakkaaksi tiedetty poika oli jättänyt opintonsa vuosia aiemmin. Hän eleli pitkään erakkona mökissään Hailuodossa. Pojan asumusta kirjailija luonnehtii yksinäisyyden taloksi.
Poika oli sairastunut vakavaan masennukseen, johon eivät lääkitys tai hoitojaksot auttaneet. Lopulta hän päätti tehdä oman ratkaisunsa.
Kolkkoudessaan kaunis
Huovinen toivoo kustantajansa WSOY:n ennakkotiedoissa, että kirjasta on apua muille vastaavassa tilanteessa oleville omaisille.
WSOY luonnehtii kirjaa koruttomaksi mutta lämpimäksi. Huovinen kirjoittaa, kuinka hän unettomina öinä on ajatellut poikaansa.
"Yöllä turhaan unta tavoitellessani ajattelin Pekan lähtöä. Mielestäni se oli selkeä, kolkkoudessaan karun kaunis ja tietyssä mielessä rohkeakin teko", Huovinen myöntää.
Ei ajatellut surua
Pekka-poika lähti maailmasta täydenkuun katsellessa taivaalta.
"Hän oli japanilaisen kirjallisuuden ystävä, ja nyt oli täysikuu. Alasti hän oli tullut maailmaan ja alasti hän lähti lapsuuden uimarannasta kylmään veteen", Huovinen kirjoittaa.
Kirjailija arvelee, ettei epätoivoon vaipunut poika ajatellut siinä mielentilassaan surua ja itsesyytöksiä, jotka hän jätti ikääntyneille vanhemmilleen ja sisaruksilleen.
"Ei hän luonnollisesti miettinyt, millaisen puheenaiheen, pohdiskelun ja jyvityksen hän järjesti paikallisille ihmisille ja tutuille", Huovinen miettii.
Pekan luonnetta isä kuvaa arvoitukseksi. Hän samalla tunsi poikansa ja ei tuntenut.
"Hän oli varsin erikoislaatuinen pojaksi ja nuoreksi mieheksi. Hyvin kirjava punos, pahimmillaan kuin riimuverkon imake. Herttaisuus, lukeneisuus, haavemielisyys, humaanisuus ja avuttomuus käytännön asioissa taistelivat groteskiuden, itsepäisyyden, satiirisen nokkeluuden, laiskuuden, ylimielisyyden ja kriittisen älyn kanssa. Pikkusielu hän ei ollut."