Helsingin piispa Eero Huovinen nosti päänsä maalitauluksi viime keskiviikon Ilta-Sanomien haastattelussa, jossa hän otti kantaa perhe-elämää ja avioliittoa koskeviin kysymyksiin. Erityisen kiinnostavaksi haastattelun tekee se, että piispa kritisoi siinä selkein sanoin julkkisten ja poliitikkojen antamaa käytösmallia. Huovisen mukaan ei ole hyvä, jos poliitikot kertovat jatkuvalla syötöllä liitoistaan, eroistaan ja uusista ihastuksistaan. Huovisen arvion mukaan se ruokkii avioerokulttuuria.
Vaikka Huovinen korosti, ettei hän puhu moralisoidakseen vaan puolustaakseen ihmistä, hän sai vastaansa ärtyneitä ja loukkaantuneita reaktioita. Piispaa muun muassa kehotettiin ensin siivoamaan kirkot ja pappilat ongelmista tai moitittiin siitä, ettei hän ymmärrä ihmissuhdeongelmien olevan tätä päivää. Toisesta suunnasta tuli myös kehuja.
Vähintäänkin rohkeudesta piispaa pitää kuitenkin kiittää. Tätä nykyä moni kirkon edustaja ei uskaltaudu ottamaan julkisuudessa kantaa yksityis- ja perhe-elämän kysymyksiin niin selkeästi kuin Huovinen teki. Yleisimmät näille uskalikoille otsaan iskettävät leimat sisältävät sanat "moralisti" ja "vanhanaikainen". Jos kirkolla kuitenkin on näissä kysymyksissä jokin oppi, on luontevaa, että piispa pitää sitä esillä.
Huovisen haastattelu nosti samalla näkyville piispojen keskustelukulttuuriin liittyvän hämmentävän yksityiskohdan. Kaleva pyysi neljää muuta piispaa kommentoimaan Helsingin esipaimenen näkemyksiä, mutta he kieltäytyivät tai olivat kiireisiä. Piispa Mikko Heikan sihteerinsä kautta viestittämä selitys oli, etteivät piispat kommentoi julkisuudessa toistensa mielipiteitä. Näin he ovat sopineet, ja se kuulostaa erikoiselta.
On ymmärrettävää, jos Espoon piispa ei puutu Helsingin hiippakunnan sisäisiin asioihin tai Kuopion piispa Oulun hiippakunnan erityiskysymyksiin, mutta Huovisen puheenvuorossa ei ollut kyse mistään alueellisesta tai opillisesta ongelmasta. Hän kommentoi niitä arvoja ja arkielämän kysymyksiä, jotka mietityttävät seurakuntalaista joka hiippakunnassa.
Piispojen välinen arvokeskustelu olisi erittäin toivottavaa nykyisin, jolloin monien ihmisten käsitykset kestävistä elämänarvoista horjuvat. Julkinen polemiikkikin on mahdollista, kunhan ei kyseenalaista toisen arvovaltaa tai väheksy muiden mielipiteitä. Piispojen pidättyvyys sopisi paremmin Vatikaaniin kuin luterilaisuuteen.
paakirjoitus@kaleva.fi