Sotkamo Lokakuun alussa Sotkamon yli kävi ankara syysmyrsky. Puhurin aikana sammui kirjailija Veikko Huovisen elämänlanka.
"Luonto hyvästeli väkevän myrskyn voimalla suuren kertojan", valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtaja, kirjailija Arto Seppälä maalasi sunnuntaina Veikko Huovisen muistojuhlassa Sotkamossa.
Muistojuhla keskittyi Huovisen laajaan kirjalliseen tuotantoonsa. Kirjailija ei halunnut pitää itsestään melua.
"Isäni piti kirjallisia saavutuksia tärkeinä. Kirjat olivat hänen lapsiaan", kirjailijan poika Esko Huovinen sanoi muistojuhlan avaussanoissaan.
Kustantaja ei
hyväksynyt salanimeä
Veikko Huovisen esikoiskirja, novellikokoelma Hirri (WSOY 1950), olisi ilmestynyt salanimellä, jos kustantaja olisi suostunut nuoren metsänhoitajan pyyntöön.
"Hän tiesi reviirinsä rajat. Totuuden Huovisesta voi varmuudella sanoa vain kirjailijan puoliso", lehtori Anneli Piirainen uskoi.
"Veikko Huovinen valitsi kirjailijana oman tiensä. Riippumattomuus edellytti välimatkaa sekä maantieteellisesti että ammatillisesti. Yksilöllisyys näkyy hänen tuotannossaan", kiteytti kustantaja Touko Siltala.
Siltala teki yhteistyötä kymmenen Veikko Huovisen kirjan kanssa.
"Käsikirjoitukset olivat tavattoman huolellisesti tehty. Kaikki oli apteekkivaa'alla punnittua. Yhteydenpitoa ja keskustelua kirjailijan kanssa vapautti se, että hän oli isäni ikäinen."
Kriitikot eivät aina saaneet tolkkua suoraan metsästä kotimaisen kirjallisuuden kärkikaartiin tupsahtaneesta sotkamolaisesta. Lukeva kansa sen sijaan rakasti Veikko Huovisen kirjoja.
"Huovisen merkitys suomalaiseen kirjallisuuteen ja kulttuuriin ulottuu pitkälti tulevaisuuteen", Arto Seppälä arvioi.
Touko Siltalalle Huovisen teosten suuri suosio oli yllättävää, koska hänen huumorinsa ymmärtäminen vaati Siltalan mukaan laajojen kulttuuristen verkkojen ymmärrystä.
Siltala huomautti, että Veikko Huovinen on suuri uuden polven kirjailijoiden innoittaja. Kirjailija Tuomas Kyrö tunnusti kuuluvansa tähän joukkoon.
"Veitikka edustaa minulle Huovisen tuotannon rohkeinta ja härskeintä osaa. Se auttaa aina, kun mieleen hiipii epäilys, mitä ja miten voi käsitellä. Vapaus on kirjailijan suurin etu ja velvollisuus", Kyrö linjasi.
Kyrö toivoi, että löytäisi itsestään sisäisen veikkohuovisen.
"Salarakkaat ja vaalirahoitus, mitä muuta ne ovat kuin Lyhyiden erikoisten materiaalia. Koska mestari ei ole itse hoitamassa hommaa, toivon että me kisällit voimme tehdä sen."
Sotkamolaisilla kotikenttäetu
Veikko Huovinen -seura ry:n ja Sotkamon kunnan järjestämä muistojuhla keräsi Sotkamon urheilulukion suuren juhlasalin täyteen viimeistä penkkiä myöten.
Sotkamolaiset osasivat arvostaa oman kotikonnun kirjailijaa, vaikkei hän suurta melua itsestään pitänytkään.
"Me yhteiskoululaiset olimme hyvin tietoisia kirjailijasta ja hänen valkoisen Angliansa liikkeistä", Anneli Piirainen muisteli.
Omilla oppilaillaan Huovista luettanut Piirainen huomautti, että sotkamolaisilla on kotikenttäetu Huovisen kirjoihin, koska kieli ja sanonnat olivat tuttuja.
"Päiväkirjat ovat minulle tärkeä osa Huovisen tuotantoa. Lyhyet erikoiset taas upposivat hyvin oppilaisiin, jotka eivät kirjallisuutta muuten harrastaneet", Piirainen tunnusti.
Yleisö sai kuulla näyttelijä Vesa Kaikkosen lukemia katkelmia Huovisen kirjoista Puukansan tarina, Mikäpä tässä ja Konsta Pylkkänen etsii kortteeria. Ohjaaja Kari Väänänen ja tuottaja Marko Röhr esittivät lyhyitä katkelmia Havukka-ahon ajattelija -elokuvasta.
Veikko Huovisen muistojuhlaan osallistui myös kirjailijan lähipiiri eli puoliso Hilkka Huovinen, hänen tyttärensä Ritva Tapio ja poikansa Esko Huovinen.