Lasta ei oteta huostaan kevein perustein. Se on viimesijainen keino, johon turvaudutaan hänen oman etunsa nimissä.
Laki velvoittaa ottamaan lapsen huostaan ja järjestämään hänelle sijaishuollon, jos lapsen huolenpidossa tai kodin olosuhteissa olevat puutteet uhkaavat vakavasti vaarantaa hänen terveyttään tai kehitystään. Näin täytyy menetellä myös silloin, jos lapsi itse vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään esimerkiksi käyttämällä päihteitä. Sama lapsi saatetaan joutua ottamaan huostaan useaan kertaan vuoden aikana.
Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskuksen Stakesin tilastojen mukaan Suomessa oli vuonna 2006 sijoitettuna kodin ulkopuolelle yhteensä 15 774 lasta. Heistä 9 605 oli otettu huostaan. Määrät ovat kasvaneet roimasti kymmenessä vuodessa. Vuonna 1996 vastaavat luvut olivat 11 374 ja 6 509.
Sosiaali- ja terveysministeriön lakimies Outi Luoma-aho kertoo, että huostassa olevien lasten määrän kasvua on selitetty muun muassa lapsiperheiden tiukentuneella taloudellisella tilanteella. Heidän köyhyysasteensa on pahentunut kasvanut muuta väestöä rajummin. 1990-luvun laman jäljet näkyvät vieläkin.
"Ongelmat kasautuvat. Siellä missä on työttömyyttä, tulee parisuhdeongelmia ja henkisiä ongelmia sekä alkoholin käyttöä", hän valottaa.
Huostaanottojen taustalla on myös kuntien tiukka taloudellinen tilanne. Ennaltaehkäisevästä työstä on rapsittu resursseja, jolloin perheiden ongelmiin on herätty vasta niiden kärjistyttyä huostaanottoa vaativalle tasolle.
Tilanteen toivotaan kohentuvan vuoden alussa voimaan astuneen uuden lastensuojelulain myötä. Se madalsi muun muassa kynnystä ilmoittaa lasten ongelmista jo varhaisessa vaiheessa.