Vantaalainen filosofian maisteri Reetta Kenttä panisi oman lapsensa vain yhteen niistä viidestä Helsingin alueen päiväkodista, joissa oli opiskeluaikana töissä. Päiväkodin nuorimpia jätettiin suruttomasti syöttötuoliin pois jaloista juoksemasta. "Vain yhdessä päiväkodissa olen tavannut sellaista sekä käytännöllistä että emotionaalista turvallisuutta, johon luottaen voisin lapseni sinne viedä", Kenttä kertoo kokemuksistaan Helsingin Sanomien mielipidesivulla.
Kovaa tekstiä, mutta nimellä ja hyvin perusteltuna. Päiväkodit eivät olleet pelkästään kaupungin, vaan joukossa oli myös yksityisiä.
Kesälomalla vietin lauantai-iltana viisi ja puoli tuntia Oulussa kuntien yhteispäivystyksessä. Miksi siellä on niin valtava ruuhka? Pari tuntia on kohtuullista, mutta viisi tai kymmenen? Kuitenkin päivystyksen kulut ovat kahvirahoja Oysin jättibudjetissa ja kuntien terveydenhoitomenoissa. Muihin toimenpiteisiin potilaat voivat varata aikaa, mutta päivystys tulee yllättäen.
Huonoon palveluun törmää yhä useammin. Vaikka suurin osa palveluista toimii vähintäänkin kohtuullisesti, byrokratia, jonot ja huono hoito pistävät vihaksi ja korpeavat sappea.
Sama koskee myös yksityisiä palveluja. Kuinka moni on kuullut anteeksipyynnön kassalla, kun asiakasta on laskutettu väärällä hinnalla?
Suomen Mielenterveysseuran kesäkuussa julkistama Palveluissa pettynyt -raportti on raskasta luettavaa valtion ja kuntien asiakaspalvelusta. Vastaajat olivat pettyneitä henkilökunnan käytökseen ja sanoihin.
Pettymys ongelman alkuvaiheessa haetusta avussa tuli kalliiksi. Alussa pieneltä vaikuttavasta ongelmasta kasvoikin äkkiä iso. Mielenterveyspotilaan alkuvaiheen hoidon klikkaus saattoi johtaa jopa työkyvyttömyyteen. Se oli asiakkaalle epäinhimillistä ja palvelujen tuottajalla kallista ja tehotonta.
Miksi? Ennen kaikkea huono kohtelu on erityisen törkeää silloin, kun palvelua hakee sairas, lapsi tai muuten puolustuskyvytön ihminen. Etenkin, jos hän on jo valmiiksi kriisissä.
Raporttiin on päässyt mukaan tökeröjä käyttäytymismalleja. Henkilökunta saattaa puhua potilaasta hänen päänsä yli keskenään tai potilaalle voidaan mumista siten, ettei hän saa asiasta mitään selvää.
Terveyden- ja vanhustenhoidossa omaiset tai potilaat eivät usein uskalla valittaa epäkohdista, koska he pelkäävät, että luukut sulkeutuvat tai tapahtuu jotain muuta ikävää.
Raportista löytyy esimerkkejä kovista asenteista sosiaaliturvan puolella. Tilanne on usein todella herkkä, koska julkisen sektorin avun pyynti koetaan nöyryyttäväksi ja hakijaa syyllistäväksi.
Meidän palveluissa pettyneiden on turha syyllistää ketään. Henkilökuntaa on aivan liian vähän, on jatkuvaa kiirettä ja pompottelua. Osa ihmisistä on kuitenkin liiaksi turtunut tai selvästi väärällä alalla.
Toivon, että raportti kuluisi vanhusten hoitolaitoksissa, terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja muissa laitoksissa. Ja siitä otetaan opiksi. Kaikkien on hyvä tietää, miltä palveluissa pettyneistä tuntuu. Huono palvelu ei ole kenenkään etu.
Sitä paitsi se tulee kalliiksi. Kaikille.