Erilaisia brändi-, imago- ja kilpailukykytutkimuksia on joka lähtöön, ja niiden perusteella ei kannata sen paremmin paukutella henkseleitään kuin heittää kirvestä kaivoon. Tutkimustulosten painoarvo kuitenkin kasvaa, jos ne alkavat osoittaa samaan suuntaan.
Suomea koskevat tutkimustulokset ovat valitettavasti miltei laidasta lukien alkaneet lyhyessä ajassa viitata yhteen suuntaan eli alaspäin. Tuorein esimerkki tästä on sveitsiläisen liikkeenjohdon koulutuslaitoksen IMD:n kilpailukykyvertaus. Suomi valahti siinä yhdessä vuodessa peräti kymmenen pykälää alaspäin sijalle 19 ja on esimerkiksi Ruotsin, Norjan ja Tanskan perässä. IMD:n vuosittain tekemä tutkimus on toinen kahdesta arvostetuimmasta kansainvälisestä kilpailukykyvertailusta.
Tulos ei ole yllätys, kun tiedetään, kuinka jyrkästi Suomen talous on romahtanut. Suomen sijoitusta pudottivat myös työvoiman väheneminen, julkisen talouden rapautuminen ja työvoimakustannusten nousu. Jälkimmäinen tarkoittaa juuri laman alle tai alkuun sijoittuneita ylisuuria palkankorotuksia.
Suomi sijoittui kilpailukykyvertailuissa vieläkin huonommin edellisen laman syvimpinä vuosina 1993-94. Silloin Suomi kärvisteli lamassa kutakuinkin yksin. Suomen nykyisen alamäen huolestuttavuutta lisää se, että talouslama on rutistellut yhtä lailla useimpia muitakin valtioita. 20 kärkimaan listalla Suomi on ottanut siipeensä eniten.
Sijoituksen petraus ei ole itseisarvo, mutta IMD:n vertailu kyllä paljastaa armottomasti Suomen talouden kipupisteet, jotka alkavat aristaa lähivuosina entistä enemmän. Eläköitymisen takia työvoiman tarjonta vähenee, julkinen talous ja etenkin kuntatalous joutuu yhä ahtaammalle. Ja kun kilpailukykyä ei voi enää kohentaa devalvaatiolla, käteen jää vain mahdollisuus parantaa sitä sisäisin toimin eli leikkaamalla julkisia menoja, korottamalla veroja ja eläkeikää sekä pitämällä työvoimakulut kurissa. Seuraavan hallituksen ohjelma onkin Suomen kokonaiskilpailukyvyn kohentamisen kannalta avainasemassa.
Etenkin investointitavaroiden viennistä suuresti riippuvaisen Suomen pelastus ja kirous on se, että talouden nousut ja laskut ovat jyrkkiä. Näitä voi tasoittaa monipuolistamalla tuotantorakennetta, mikä vie aikaa.
Suomi ja sen lippulaiva numero yksi, Nokia, ovat esiintyneet muutenkin huonossa seurassa. Äskettäin julkistettu bränditutkimus kertoi, että Nokian brändiarvo oli kolissut vuodessa alaspäin kokonaista 58 prosenttia, eniten maailman sadan suurimman brändin listalla. Tulos ei merkitse Nokialle suinkaan maailmanloppua, mutta vakava varoitus se joka tapauksessa on.
Kun listaan vielä lisätään Suomen putoaminen Transparency Internationalin korruptiovertailussa ja Euroopan neuvoston korruptionvastaisen elimen Grecon moitteet Suomelle vaalirahoituksen hämäryyksistä, kokonaiskuva Suomesta ei ole kovin hääppöinen. Suomalaisilla on pinttynyt tapa luulla, että asia kuin asia olisi Suomessa hyvällä tolalla. Tällaiseen uskotteluun on kuitenkin yhä vähemmän syytä.