Lukijalta
Mielipide

Huonojen uutisten tulva on valtava – mihin katosi turvallinen maailma?

Elämme turvattomuuden aikaa. Joka puolella maailmaa soditaan. Useissa sotivissa maissa panokset vain kovenevat.

Elämme turvattomuuden aikaa. Joka puolella maailmaa soditaan. Useissa sotivissa maissa panokset vain kovenevat. Retoriikka kärjistyy, kauppasodat yltyvät, unionit hajoavat ja ilmastonmuutos uhkaa viedä meiltä maapallon ja meilläkin ääriliikkeet nostavat päätään.

Olemme peloissamme, kun uhkakuvat voimistuvat koko ajan. Me seuraamme kaikkea kuin pahinta jännitysnäytelmää, jota emme uskalla katsoa loppuun asti.

Median valta on mieletön. Huonojen uutisten tulva on valtava. Kenen psyykkinen kantti kestää jatkuvaa huonojen uutisten tulvaa, väkivallan ja rikosten tulvaa, jota päivästä toiseen eri mediakanavat suoltavat.

Kuka välittää yksin kännykkään tuijottavista lapsista ja nuorista, jotka eivät uskalla olla hetkeäkään poissa somesta tai mediamaailman tarjoamasta ajanvietteestä.

Kuka välittää lapsista ja nuorista, jotka eivät näe mitä ympärillä tapahtuu, ja varovat äärimmilleen katsekontaktia toisiin ihmisiin. Mihin he pelkäävät putoavansa ja mitä jäävänsä vaille, jos eivät ole jatkuvassa kontaktissa virtuaaliseen maailmaan.

Pelimaailma on muuttunut turvallisista yhteistä lautapeli- ja ulkoleikeistä räiskiviin väkivaltapeleihin. Ne vaikuttavat varmasti painajaisunien lailla lasten ja nuorten mieliin, vaikka kuinka asiaa vähäteltäisiin. Mitä on se anti, jota lapsi ja nuori saa tästä kaikesta elämän evääksi? Jotain lasten ja nuorten ajankäytössä on nyt todella pahasti pielessä.

Ei tarvitse olla asiantuntija, vaan ihan tavallinen ihminen, tavallisella järjellä varustettu, joka ei ymmärrä median rajatonta valtaa. Miksi nuorten lisääntyvästä pahoinvoinnista puhutaan koko ajan? Jostakinhan täytyy löytyä pahan olon aiheuttaja.

"Mihin katosivat turvalliselta tuntunut maailma, turvallinen koti, turvalliset perheyhteisöt, mukavat lautapeli-illat sisarusten kanssa, mukavat poikien ja tyttöjen yhteiset leikit ulkona?"

Haluammeko epätoivoa ja väkivaltaa ruokkivan maailman? Näillä eväillä varustettuja tulevaisuuden tekijöitäkö me haluamme? Olemmeko sokeita ja puuttuuko meiltä rohkeutta? Lisäämmekö me vain henkilökuntaa hoitamaan ongelmia; lisää koulukuraattoreita, psykologeja ja psykiatreja. Mehän haluamme uskoa, että näillä lääkkeillä kukaan ei syrjäytyisi, kukaan olisi yksin, eikä kukaan tekisi mitään äärimmäisiä tekoja.

Irrotamme itsemme vastuusta, ummistamme silmämme toivottomuuden edessä ja ajattelemme, että ammattilaiset auttakoot ongelmaisia.

Kenellä olisi rohkeutta puuttua median valtaan ja ketkä uskaltaisivat ottaa siitä vastuun? Kenellä olisi rohkeutta puuttua asioihin niiden oikeilla nimillään? Kuka uskaltaisi sanoa, että väkivalta ruokkii itseään, tuleepa se silmiemme eteen tai korviemme kuuloon mistä kanavasta tahansa?

Mihin katosivat turvalliselta tuntunut maailma, turvallinen koti, turvalliset perheyhteisöt, mukavat lautapeli-illat sisarusten kanssa, mukavat poikien ja tyttöjen yhteiset leikit ulkona?

Kenellä olisi rohkeutta ja halua palauttaa lasten arki yhteisölliseksi, toinen toistaan huomioonottavaksi, pienistä asioista yhdessä iloitseviksi ja tulevaisuuteen luottavaisina kasvaviksi aikuisiksi? Lapsille ja nuorillehan me tulevaisuutta rakennamme.

Sellaisen maailmanhan me haluamme. Tällaisia tulevaisuudentekijöitähän me haluamme. Tarvitsemme rohkeutta ja sitä meiltä puuttuu. Emmekö me kaikki ole yhdessä vastuussa.

Voisimme tehdä maailmastamme lempeämmän, rakastavamman ja toinen toisistamme huolehtivamman paikan. Onko meillä halua tähän? Evääthän eivät lopu. Niitä on rajattomasti. Niitä on vain uskallettava käyttää.

Liisa Viitamäki

Oulu

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.