Erotettu ulkoministeri Rex Tillerson sai havaita, että presidentin kanssa on syytä olla samaa mieltä, eikä tätä missään nimessä saa sanoa ”ääliöksi”.
Yhdysvaltain hallinnon jatkuvuus ja uskottavuus kokivat joka tapauksessa kolauksen.
Yhdysvaltain ulkoministeri Rex Tillersonin tiistaiset potkut osoittavat, että presidentti Donald Trump ei aio sietää lähipiirissään ihmisiä, jotka ajattelevat asioista eri tavalla kuin hän.
Trumpin hallinnossa ovi on käynyt tiuhaan tahtiin, kun korkea-arvoisia virkamiehiä ja asiantuntijoita on saanut lähteä ja uusia on tullut tilalle. Tillersonin pitkään huhutut potkut ovat kuitenkin omaa luokkaansa. Hän on ensimmäinen ulkoministeri toisen maailmansodan jälkeen, joka joutuu väistymään potkujen takia, jotka annettiin vieläpä tviitillä.
Trumpin ympärillä tuulee, kun oikukkaasti toimiva presidentti nostattaa myrskyjä missä liikkuukin. Yhdysvaltain uutena ulkoministerinä aloittava CIA-johtaja Mike Pompeo tunnetaan Trumpia myötäilevänä konservatiivina. CIA:n johtajaksi puolestaan siirtyy kovista otteistaan tunnettu apulaisjohtaja Gina Haspel.
Tillersonin ja Trumpin sukset ulkopolitiikan hoidossa menivät nopeasti ristiin. Näkemyseroja oli muun muassa Pariisin ilmastosopimuksesta, Iranin ydinohjelmasta, suurlähetystön siirtoaikeista Israelissa, Eurooppa- ja Nato-suhteista ja Pohjois-Koreasta. Erikoinen tapaus sattuikin juuri Pohjois-Korean kohdalla, kun Tillerson aiemmin korosti diplomatian merkitystä, mutta Trump puhui vielä tuolloin ”rakettimiehestä”. Sittemmin Trump on lupautunut tapaamaan Kim Jong-unin.
Tillerson on myös arvostellut Venäjän toimia huomattavasti Trumpia kärkevämmin muun muassa Britannian myrkytysskandaalissa. Tillersonin suurin virhe lienee kuitenkin se, että hän viime kesänä oli kutsunut presidenttiä ”ääliöksi”.
Runsaan vuoden ajan ulkoministerinä toiminut Exxon Mobilin toimitusjohtaja Tillerson kulki Trumpin perässä silottelemassa tämän lausuntoja vakuuttaen, että Yhdysvallat on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin ja kansainväliseen yhteistyöhön. Tillersonin diplomatia loi uskoa Yhdysvaltain hallinnon vahvuuteen ja politiikan jatkuvuuteen. Nyt on nähtävissä, että näin ei ole, vaan edessä on levottomampia aikoja.
Sinänsä Tillersonia on pidetty heikkona ulkoministerinä, jonka aikana ulkoministeriö on säästöjen nimissä ajettu alas. Monet virkamies- ja suurlähettiläsnimitykset ovat yhä jäissä.
Ulkoministeriö on jäänyt pahasti sivuraiteelle, kun Valkoinen talo ja presidentin vävy Jared Kushner toimivat samalla kentällä ulkoministerin kanssa. Tillersonia on kuitenkin pidetty Yhdysvaltain perinteisen ulkopoliittisen linjan takuumiehenä ja järjen äänenä.
Trumpin politiikalla on suuri vaikutus transatlanttisiin suhteisiin. Trumpin asettamat teräksen ja alumiinin tuontitullit ovat saaneet EU:n ihmettelemään, minkälainen ”kansallinen uhka” EU oikein on Yhdysvalloille.
Enää ei ole kyse pelkästään Trumpin värikkäistä puheista ja tviiteistä vaan käytännön teoista, jotka vahingoittavat Eurooppaa. Huolestuttavaa on, jos Yhdysvallat ryhtyy Venäjän tavoin aktiivisesti luomaan epäsopua EU-maiden keskuuteen.